Takaisin pääsivulle

18 syyskuu
2013

KK: Turhiin kaavavalituksiin puututtava

Jätin tänään (18.9.2013) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen koskien rakennushankkeista tehtäviä kaavavalituksia:

Haittavalitusten ehkäisy rakennushankkeissa

Monet isommat rakennushankkeet jäävät usein valitustehtailun jalkoihin erityisesti suuremmissa kaupungeissa. Keskimäärin joka kymmenestä kaavasta valitetaan hallinto-oikeuksiin, ja valituksista noin joka viides hyväksytään. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa hyväksyttyjen valitusten osuus on puolestaan alle kymmenen prosenttia kaikista valituksista. Valitukset menevät siis läpi hyvin harvoin.

Valituksia tehtailemalla rakentamisen aloittamista saatetaan pystyä viivästyttämään useammasta vuodesta pahimmillaan pariinkymmeneen vuoteen. Rakentamisen viivästyminen merkitsee yleensä hankkeen kustannusten nousua. Joissakin tapauksissa valitusprosessin aikana hankkeilta on hävinnyt rahoittaja, jolloin hanke on saattanut jäädä lopulta kokonaan toteuttamatta tai siirtyä toiseen kaupunkiin. Mikäli hankkeet jäävät toteuttamatta, siitä seuraa työttömyyttä sekä menetettyjä verotuloja.

Kaavojen käsittelyä pitäisi jouduttaa tuntuvammin ja haittavalituksia karsia kovemmalla kädellä. Nykyisellään vikaa on erityisesti kaavoituksen pitkässä kestossa, laajassa valitusoikeudessa ja viranomaisten harkintavallassa. Viranomaisten toiminnan lisäksi kiusantekotarkoituksessa tehdyt valitukset voivat viivästyttää hyviäkin rakennushankkeita jopa vuosilla. Kunnista löytyy niin sanottuja ammattivalittajia, jotka pelkästä periaatteesta vastustavat rakentamista.

Jatkovalituksen teolle on tehty jo joitakin rajoituksia, mutta lisää tarvitaan. Maankäyttö- ja rakennuslakia on muun muassa muutettu viimeksi 2007, jolloin astui voimaan muutos, ”että asemakaavavaiheessa ei (pääsääntöisesti) voi enää tehdä jatkovalitusta KHO:een asioista, jotka on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, eikä rakennuslupavaiheessa voi enää tehdä jatkovalitusta asioista, jotka on ratkaistu asemakaavassa.”

Valitusten rajoittaminen ei ole kuitenkaan juuri lyhentänyt käsittelyaikoja, sillä jatkovalittamisen edellyttämän valitusluvan käsittelykin vie suhteellisen pitkän ajan. Hallinto-oikeudet käsittelevät asemakaavavalituksia keskimäärin 11 kuukautta ja korkein hallinto-oikeus 14 kuukautta.

Valitusoikeus on liian laaja, kun käytännössä kuka tahansa kuntalainen voi valittaa nykyisin kaavoituksesta. Valitustehtailua voitaisiinkin rajoittaa esimerkiksi rajaamalla valitusoikeus pienemmissä asemakaavamuutoksissa koskemaan vain naapurustoa tai muuta kaavan vaikutusaluetta. Ei ole oikein, että kuntalainen voi valittaa kaukana omalta asuinalueelta sijaitsevasta pienemmästä kaavasta, jolla ei ole mitään vaikutusta hänen elämäänsä. Valittajalta voitaisiin myös periä valituksesta käsittelymaksu, joka palautettaisiin, mikäli valitus menee läpi. Valitusprosessia pitäisi rajata niissä tapauksissa, kun valittaja ei ole tehnyt muistutusta asemakaavan ollessa valmisteilla ja nähtävillä. Myös selvästi aiheettomat valitukset voitaisiin käsitellä nopeammalla aikataululla ohi muiden valitusten, ja niiden käsittelyajalle voitaisiin asettaa takaraja.

Moninkertainen valittaminen samasta asiasta eri vaiheissa pitäisi estää. Myös Ely-keskusten valitusoikeutta kuntien hankkeissa tulisi rajoittaa. Sen lisäksi valtion viranomaisten valittamisen perusteet olisi mietittävä uudelleen, koska kaavoituksessa on kuitenkin kyse kunnallisesta itsehallinnosta.

Hankkeiden loputon viivästyttäminen ei ole hyväksyttävää etenkään tilanteessa, jossa tarvitsemme koko Suomeen lisää investointeja, työllisyyttä ja verotuloja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus suhtautuu aiheettomien kaavavalitusten suureen määrään ja miten niihin aiotaan puuttua?

Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2013
Olli Immonen /ps.