Takaisin pääsivulle

06 maaliskuu
2012

KK: Tekijänoikeusrikoksista lievemmät rangaistukset

Jätin tänään (6.3.2012) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen koskien tekijänoikeusrikoksista langetettavien rangaistusten lieventämistä:

Tekijänoikeusrikoksista langetettavien rangaistusten lieventäminen

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi vuoden 2011 alussa kaksi helsinkiläistä henkilöä muutamien kuukausien ehdollisiin vankeusrangaistuksiin sekä yli 800 000 euron yhteisvastuullisiin korvauksiin eri tekijänoikeuksien haltijoille. Kaksikko oli ylläpitänyt Sarahs Secret Chamber -nimellä toiminutta 1600 käyttäjän DC-hubia, jossa käyttäjät olivat jakaneet elokuvia, musiikkia ja muuta tekijänoikeussuojan alaista materiaalia.

Teknologisen kehityksen jatkuessa internetissä tullaan jakamaan ja lataamaan tiedostoja ja musiikkia yhä enemmän. Teknologista kehitystä ei voi hidastaa sen vuoksi, että musiikki- ja elokuva-alan markkinatoimijat eivät osaa hyödyntää modernin maailman tarjoamia mahdollisuuksia. Kyseisten markkinatoimijoiden on kyettävä uudistumaan ja mukautumaan käynnissä olevaan kehitykseen.

Immateriaalin ja materiaalin ero olisi syytä ymmärtää ja ottaa huomioon myös lainsäädännössä. Tiedostolatausta ei voi rinnastaa esimerkiksi perinteiseen varastamiseen, sillä ladattaessa tiedosto pystytään kopioimaan ilman minkäänlaisia kustannuksia ja vieläpä siten, että alkuperäinen ”tuote” säilyy molemmilla osapuolilla. Lisäksi tiedostojen jakaminen internetissä on esimerkiksi musiikkialan toimijoille ilmainen ja erittäin tehokas tapa mainostaa omaa tuotettaan. Tutkimusten mukaan internet-lataajat ovat myös kaikista aktiivisimpia musiikin ostajia.

Tekijänoikeuslainsäädäntöä on korkea aika päivittää, sillä esimerkiksi tekijänoikeusrikoksista langetettavat rangaistukset ovat tällä hetkellä kohtuuttoman kovia, eivätkä ne vastaa kansalaisten oikeustajua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta tekijänoikeuslainsäädäntö saadaan ajan tasalle ja että tekijänoikeusrikoksista langetettavia rangaistuksia lievennetään ja tekijänoikeusjärjestöjen mahdollisuuksia vaatia kohtuuttomia korvauksia pienennetään huomattavasti?

Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2012
Olli Immonen /ps.

 

Sain 27.3.2012 kysymykseeni ministeriltä seuraavan vastauksen:

Tekijänoikeuslain (404/1961) 57 §:n mukaan tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen, kun teosta käytetään tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti eli kun tekijänoikeuksia loukataan. Säännöksen nojalla tuomioistuin arvioi kussakin tapauksessa tosiasioiden perusteella, minkä suuruista korvausta on, kaikki seikat huomioon ottaen, pidettävä kohtuullisena. Tuomioistuinten ratkaisuihin on yleensä vaikuttanut merkittävästi myös se, missä roolissa tekijänoikeuden loukkaaja on toiminut. Jos henkilö on ylläpitänyt tiedostonjakelupalvelua, jonka tarkoituksena on ollut tekijänoikeuden loukkaaminen, korvausvastuu on voinut olla suurempi kuin jos hän olisi ollut pelkästään tiedostonjakelupalvelun käyttäjä. Korvauksen tulisi olla kohtuullinen myös tekijän näkökulmasta. Tuomioistuinten päätösten pitää olla riippumattomia poliittisista päätöksentekijöistä.

Tekijänoikeuden loukkausten estämiseksi Suomella on kansainvälisten tekijänoikeussopimusten ja EU-direktiivien mukaisesti velvollisuus säätää tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavista toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista niin, että ne ovat tehokkaita ja varoittavia. Esimerkiksi vuonna 1996 tehdyn WIPOn tekijänoikeussopimuksen 14 artiklan mukaan oikeuksien täytäntöönpanon menettelytapojen on mahdollistettava tehokkaat toimet oikeuksien loukkauksia vastaan sekä oikeussuojakeinot loukkausten torjumiseksi ja myöhempien loukkausten estämiseksiLuvaton verkkojakelu vaikuttaa merkittävästi tekijöiden toimeentuloon. Se vähentää luovien alojen työllisyyttä ja vie pohjaa taiteelliselta toiminnalta ja lailliselta kaupalta. Esimerkiksi vuonna 2010 Taloustutkimuksen tekemästä Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien (LYHTY) toimeksiannosta tehdyssä Tekijänoikeusbarometri-tutkimuksesta käy ilmi, että Suomessa ladataan laittomasti joka kuukausi yli 7 miljoonaa musiikkitiedostoa, lähes 9 miljoonaa elokuvaa, 670 000 peliä ja 896 000 tietokoneohjelmaa. Tutkimuksessa arvioidaan, että musiikin, elokuvien, tietokoneohjelmien ja pelien laittomasta lataamisesta aiheutuu vuotuisia tappioita kaikkiaan noin 355 miljoonan euron verran. Tuomitut korvaukset ovatkin verrattavissa rikollisesta toiminnasta aiheutuvaan haittaan. Summa on valtava määrä, se voi olla ylimitoitettukin, mutta joka tapauksessa laittomaan lataamiseen liittyvät summat ovat todella suuria.

Hallitus on pitänyt tärkeänä, että luvatonta jakelua pyritään vähentämään erityisesti pehmein keinoin, ilman tuomioistuinkäsittelyä. Luvattoman jakelun ennaltaehkäisemiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on merkittävästi panostanut tiedotuksen ja neuvonnan lisäämiseen siitä, mikä on tekijänoikeuslain mukaan sallittua ja mikä kiellettyä. On myös tärkeää tukea sellaisten verkkosovellusten syntyä, joka helpottaa luvallista verkkokauppaa ja jolla on suora yhteys tekijöiden ja kuluttajien välillä.

Tekijänoikeusrikoksesta ja sen rangaistusasteikosta säädetään rikoslain 49 luvun 1 §:ssä. Rikoslain 6 luvussa ovat säännökset rangaistuksen määräämisestä, muun muassa rangaistuksen mittaamisesta ja kohtuullistamisesta. Niin tekijänoikeusrikoksiin kuin muihinkin rikoksiin sovelletaan samoja yleisiä säännöksiä. Perustuslain mukaisesti Suomessa tuomiovaltaa käyttävät tuomioistuimet arvioivat tapauskohtaisesti sekä rikosoikeudellisen rangaistuksen että korvausten määrän.

Kirjallisen kysymyksen esimerkkinä oli Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vuonna 2011 kolmen ja neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin sekä yli 800 000 euron tekijänoikeuslain mukaisiin hyvityksiin ja korvauksiin tuomitut henkilöt, jotka olivat perustaneet ja ylläpitäneet tietoverkossa Sarahs Secret Chamber nimistä Direct Connect -hubia, tiedostojenjakopalvelinta, jonka avulla siihen liittyneiden käyttäjien on mahdollista kopioida itselleen muiden hubiin liittyneiden käyttäjien tietokoneilta näiden jakamia tiedostoja.

Mielestäni tämä on määrätietoista piratismina. Määrätietoinen piratismi on väärin, se syö tekijöiden resursseja. Sen kitkeminen edellyttää tietoa ja tiedotusta.

Mutta on myös todettava, että piratismin haittojen mittaaminen on vaikeaa. Internet on mullistanut luovien alojen liiketoiminnan ja koko tekijänoikeusjärjestelmä on muutospaineessa. Lainsäädännön muutoksen seurauksia on punnittava. On pohdittava voidaanko piratismia voittaa ennen kuin sisältöjen laillinen hankkiminen tulee edes likimain yhtä yksinkertaiseksi kuin tiedostojen lataaminen verkosta. Verkkosensuuri on ongelmaista demokratialle.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa. Tekijänoikeuslainsäädäntö säilyy opetus- ja kulttuuriministeriössä. Tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Tekijänoikeusjärjestelmän kehittämisessä huomioidaan eri jakelukanavat. Lisätään alan koulutusta, tutkimusta ja neuvontaa.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö on juuri asettanut tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan seuraamaan ja arvioimaan tekijänoikeuslainsäädännön ja järjestelmän ja toimintaympäristön kehitystä. Se toimii lisäksi ministeriön ja tekijänoikeusalan sidosryhmien ja asiantuntijoiden yhteydenpitoelimenä. Neuvottelukunnan jäsenistössä on tarkoituksella tekijänoikeuskeskustelun äärilaitoja. Tähän päädyttiin sen takia, että tekijänoikeuskeskustelu on jakautunut erillisiin leireihin, joiden välille ei ole syntynyt rakentavaa keskustelua. On syytä korostaa, että neuvottelukunta ei ole lainsäädäntöelin, mutta se tarkoitus on edistää yhteistyötä ja keskustelua esimerkiksi lainsäädäntöasioistakin vastakkaistenkin tekijänoikeusasioita edustavien tahojen välillä.

Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 2012
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki