Takaisin pääsivulle

07 syyskuu
2012

KK: Karjala-kysymyksestä keskusteltava

Jätin tänään (7.9.2012) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen koskien Neuvostoliiton anastamien maa-alueiden palauttamista takaisin Suomelle:

Neuvostoliiton anastamien maa-alueiden palauttaminen takaisin Suomelle

Edesmennyt Neuvostoliitto anasti Suomelta toisessa maailmansodassa Karjalan, Petsamon, Salla-Kuusamon alueen ja Suomenlahden ulkosaaret. Samalla kaiken kaikkiaan sadattuhannet suomalaiset menettivät kotinsa ja joutuivat muuttamaan pois kotiseudultaan. Tämä kyseisten alueiden asukkaita ja Suomea kohdannut suuri vääryys on edelleen korjaamatta.

ETYK:n päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Tämä antaa hyvän pohjan keskustelulle Venäjän kanssa Neuvostoliiton anastamien alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle. Venäläisillä ei ole ollut riittävästi mielenkiintoa anastettujen maa-alueiden kehittämistä kohtaan, eikä Venäjä ole kyennyt korjaamaan alueilla vallitsevia ongelmia. Suomella olisi palautuskeskustelun yhteydessä mahdollisuus esittää konkreettisia ratkaisukeinoja, joilla alueita saataisiin kehitettyä jälleen elinvoimaisiksi.

Neuvostoliiton hajottua alueet jäivät Venäjän federaation omistukseen. Hajoamisen jälkeinen aika olisi ollut otollinen palautukselle, sillä saivathan esimerkiksi Baltian maat tuolloin takaisin menetetyn itsenäisyytensä. Suomelta tämä tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä, sillä muun muassa presidentti Mauno Koivisto ei ollut halukas aloittamaan keskustelua aluepalautuksista. On esitetty väitteitä, joiden mukaan Koiviston aikana Neuvostoliitto ja Venäjä olisivat tarjonneet Karjalaa ostettavaksi takaisin, mutta Koivisto reagoi siihen lähettämällä silloisen ulkoministerin, Pertti Paasion, Moskovaan kertomaan, ettei Suomi halua Karjalaa takaisin. Ulkoasiainministeriön virkamies Jaakko Blomberg on todennut myöhemmässä haastattelulausunnossaan, että Venäjän vaatima hinta palautettavasta alueesta olisi ollut tuolloin 135 miljardia markkaa eli noin 23 miljardia euroa. Mikäli senaikaiset vallanpitäjät ovat todella toimineet asiassa salaa kansalaisten selän takana, se olisi kerrottava rehellisesti Suomen kansalle.

Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämässä selvityksessä palautuksen kustannuksiksi on arvioitu kymmenen vuoden palautusprojektin aikana noin 30 miljardia euroa. Laskelmien mukaan palautus olisi Suomelle taloudellisesti kannattavaa, kun otetaan huomioon alueelle muuttavien suomalaisten määrä, sinne tehtävät kotimaiset ja ulkomaiset investoinnit sekä rikkaat luonnonvarat.

Maamme jälkisuomettuneessa ilmapiirissä keskustelua menetettyjen alueiden palauttamisesta takaisin Suomelle on pidetty edelleen sopimattomana. Aikaisemmat hallitukset eivät ole halunneet etsiä keinoja menetettyjen alueiden palauttamiseksi, ja media on johtanut tarkoituksellisesti alueiden palauttamisesta käytävää keskustelua ja yleistä mielipidettä harhaan.

Suomessa olisi viimein aika karistaa suomettumisen raskas viitta pois kansakunnan harteilta sekä ryhtyä keskustelemaan avoimesti kansakuntaamme kohdistuneista vääryyksistä toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina. Lisäksi Suomen poliittisten päättäjien olisi ryhdyttävä etsimään aktiivisesti keinoja, joilla Neuvostoliitolle menetetyt alueet saataisiin takaisin suomalaisten käsiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Karjalan ja muiden sodassa menetettyjen alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle ja löytyykö hallitukselta halua tehdä selvitys Venäjän ja Suomen 1990-luvun alussa mahdollisesti käymistä epävirallisista neuvotteluista koskien Karjalan palauttamista?

Helsingissä 7 päivänä syyskuuta 2012
Olli Immonen /ps

 

Sain 1.10.2012 kysymykseeni ministeriltä seuraavan vastauksen:

Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle toisen maailmansodan seurauksena vahvistettiin kansainvälisoikeudellisesti Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 (SopS 19-20/1947). Neuvostoliiton oikeudellisen seuraajan Venäjän Federaation ja Suomen välisessä sopimuksessa suhteiden perusteista vuonna 1992 (SopS 63/1992) osapuolet sopivat säilyttävänsä yhteisen rajan sekä kunnioittavansa sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta ETYK:in päätösasiakirjan mukaisesti.

Suomella ei ole aluevaatimuksia minkään maan suhteen. Näin ollen hallitus ei aio ottaa rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista esille Venäjän federaation kanssa, eikä hallituksella ole suunnitelmia alueiden palauttamisen toteuttamisesta. Parhaan lähtökohdan luovutettujenkin alueiden kehittämiselle molempia maita hyödyttäen tarjoaa Suomen ja Venäjän välinen rajat ylittävä yhteistyö.

ETYK:n päätösasiakirjan mukaisesti rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden pohjalta rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Periaatteessa ei siis voida sulkea pois mahdollisuutta että luovutetuista alueista ja niiden käytöstä voitaisiin neuvotella, jos Venäjällä on tähän valmius. Venäjän halukkuudesta keskustella rauhansopimuksessa määriteltyjen rajojensa muuttamisesta ei ole tapahtunut muutosta.

Hallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena selvittää 1990-luvun alussa tai muulloinkaan mahdollisesti käytyjä epävirallisia keskusteluja Karjalan palauttamisesta katsoen sen kuuluvan historian tutkijoiden tehtäviin.

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2012
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja