Takaisin pääsivulle

04 lokakuu
2012

KK: AYO:n kielteiset vaikutukset aseharrastukselle

Jätin tänään (4.10.2012) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen koskien aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen kielteisiä vaikutuksia aseharrastukselle:

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen kielteiset vaikutukset aseharrastukselle

Sisäasiainministeriön ja poliisin lääninjohdon mukaan aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen tarkoituksena on yhtenäistää ampuma-aseiden hallussapitolupien lupakäytäntöjä, jotta ne olisivat keskenään samanlaisia kaikissa poliisilaitoksissa. Lupaviranomainen päättää, kenelle myönnetään ampuma-aselaissa luvanvaraiseksi säädettyyn toimintaan lupa. Sisäasiainministeriön ja poliisin lääninjohdon laatiman ohjeen tavoitteena on luvanhakijoiden ja -haltijoiden yhdenvertainen kohtelu sekä ampuma-aseiden väärinkäytön seurausten, kuten ampuma-aserikosten, ennaltaehkäisy.

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta ollaan uudistamassa vuoden 2012 syksyn aikana. Uudistamissuunnitelmat ovat herättäneet aseharrastajien keskuudessa kiivasta kritiikkiä. Esimerkiksi ampuma-aseiden omistajien oikeusturvaa ja aseiden hallussapito-oikeutta edistävä NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry kritisoi ohjeen neuvovan lupaviranomaisia toimimaan aselain vastaisesti ja pyrkivän ohjaamaan heitä tekemään kielteisiä lupapäätöksiä. Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen tämänhetkinen luonnos estäisi toteutuessaan esimerkiksi hallussapitolupien myöntämisen aselaissa määriteltyyn muu ampuma-ase -luokkaan kuuluville aseille. Aselaki ei kuitenkaan kiellä myöntämästä tähän luokkaan kuuluvien aseiden hallussapitolupia. Tältä osin ohjeluonnoksen voidaankin katsoa olevan ristiriidassa voimassa olevan ampuma-aselain kanssa.

Laajasta harrastajien määrästä ponnistaneiden huippu-urheilijoiden ansiosta Suomelle on kertynyt huomattavan paljon arvokisamitaleita kansainvälisistä ampumaurheilukilpailuista. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tilastojen mukaan suomalaisten ampujien menestyminen 2000-luvulla arvokisoissa on ollut erinomaista. Ampumaurheilu onkin ainoa laji, jossa Suomi on voittanut olympiamitaleja kaikissa 2000-luvun olympialaisissa lukuun ottamatta vuoden 2012 kilpailuja. Vuoden 2012 kilpailuissakin suomalaiset ylsivät useassa ampumaurheilulajissa kuitenkin kymmenen parhaan joukkoon. Maailmanmestaruuskilpailuissa suomalaiset ovat 2000-luvulla yltäneet neljässä lajissa vähintään 20 maailmanmestaruuteen. Ylivoimaisesti menestyksekkäin laji on ollut ammunta, jossa mestaruuksia on voitettu 61. Otettaessa huomioon kaikki lajit, joissa käytetään ampuma-asetta, päädytään 76 maailmanmestaruuteen. Tämä 21 prosentin merkittävä osuus suomalaisten saavuttamista maailmanmestaruuksista tarkoittaa joka viidennen MM-mitalin liittyvän ampuma-urheiluun. Vastaavasti Olympiakisoissa sekä MM- ja EM-kisoissa suomalaisten yhteensä voittamista arvokisamitaleista 21 prosenttia tulee ampumaurheilusta. Pelkästään 2000-luvulla näitä arvokisamitaleja on tullut ammunnasta yli 500 kappaletta. Tänä vuonna suomalaiset saavuttivat murskavoiton kivääripracticalin EM-kilpailussa, joissa Suomi sai seitsemän kultamitalia, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Ampumaurheilu on tuonut Suomeen viimeisen 90 vuoden aikana kaikista eniten arvokisamitaleja.

Muu ampuma-ase -luokkaan määritellään kuuluvaksi kaikki sellaiset aseet, jotka eivät kuulu laissa määriteltyihin asetyyppeihin. Kyseiseen luokkaan kuuluvia ampuma-aseita käytetään muun muassa ampumaurheilussa, joten lupien myöntämättömyys haittaisi oleellisesti ampumaurheilun harrastajia. Reserviläisurheiluliiton ampuma-aseohje on tarkoitettu avuksi sekä harrastajille että viranomaisille. Se vastaa kysymykseen, sopiiko tietty ampuma-ase hyvin johonkin RESUL/RUL/RES ampumaurheilulajiin tai ampumaharjoitteluun. Ohjeen mukaan muu ampuma-aseluokkaan kuuluvat haulikko, kivääri ja pistoolikarbiini soveltuvat hyvin useampaan, yhdestä viiteen, eri ampumaurheilulajiin tai ampumaharjoitteluun. Lisäksi Reserviläisurheiluliiton aikaisempi lausunto voimassaolevaan aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeeseen käsittelee hallinto-oikeuksien ratkaisujen käyttöä yhtenäistämisohjeessa seuraavasti:

Vakiintuneen oikeuslähdeopin mukaan ylimpien tuomioistuinten ratkaisut, muun muassa KHO:n vuosikirjaratkaisut, omaavat prejudikaattiarvoa. Sen sijaan ensimmäisen asteen tuomioistuinten, kuten hallinto-oikeuksien, ratkaisujen voidaan harvoin katsoa omaavan prejudikaattiarvoa. Heikosti perusteltukin ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaisu voi olla yksittäistapauksessa oikea, mutta ei sovi prejudikaatiksi. Hallinto-oikeuksien lupa-asioihin antamilla ratkaisuilla ei ole myöskään perinteisessä mielessä oikeusvoimavaikutusta, koska sama asia voidaan saattaa uudella hakemuksella uudelleen vireille lainvoimaisen tuomion sitä estämättä.

Vuosikirjaratkaisussaan KHO:2002:16 on Korkein hallinto-oikeus ottanut kantaa reserviläisammuntaa varten haettuun pistoolikarbiinin hankintalupaan, jonka hakemuksen poliisilaitos oli hylännyt. Vaikka KHO hylkäsi luvanhakijan valituksen tuossa tapauksessa, käy kyseisen ratkaisun perusteluista selvästi ilmi, ettei KHO katsonut mitään asetyyppiä sellaiseksi, johon ei voitaisi myöntää lupaa. Ratkaisunsa perusteluissa KHO piti aseen helppoa muunnettavuutta takaisin sarjatuliaseeksi oleellisena luvan hylkäämisperusteena. Koska KHO painotti juuri kyseisen aseen helppoa muunnettavuutta sarjatulelle, voidaan tästä päätellä, että pelkästään aseen tulivoima ja kivääriä helpompi kätkettävyys eivät olisi estäneet luvan myöntämistä.

Ainoaksi ennakkopäätösarvoa omaavaksi ratkaisuksi kivääriä lyhyempiä reserviläisaseita (”karbiineita”) koskien on mainittu vuosikirjaratkaisu KHO:2002:16, jota ei ole otettu huomioon voimassa olevassa aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeessa eikä uuden version luonnoksessa.

Ampuma-aseiden hallussapitolupien saamisesta on tehty ja halutaan edelleen tehdä Suomessa yhä vaikeampaa, jolloin laittomien aseiden hankinta on pian helpompaa kuin laillisten. Ampuma-aseiden hallussapitolupia perutaan lisääntyvällä tahdilla, mutta ampuma-aserikokset eivät sen sijaan ole kuitenkaan vähentyneet. Kielteiset lupapäätökset hankaloittavat uusia harrastajia pääsemään tosissaan lajin pariin, kun oma ampuma-aseen hallussapitolupa puuttuu. Voimassa olevia ampuma-aseen hallussapitolupia on Suomessa tällä hetkellä yli 670 000 henkilöllä, ja harrastajia on vielä enemmän, kun lasketaan mukaan lupavapaiden ilma-aseiden harrastajat. Hallussapitolupa on siis joka kuudennella 15 vuotta täyttäneellä.

Ampuma-aseiden hallussapitolupakäytäntöjä tiukennettaessa on unohdettu täysin se, että aseharrastus on yksi maamme suosituimmista harrastuksista, joka muun muassa kehittää koordinaatiokykyä, sosiaalisia taitoja, keskittymistä sekä itsehillintää. Metsästys saa puolestaan ihmiset liikkumaan ja kuntoilemaan luonnossa lapsista aikuisiin. Asealalla on myös työllistävä vaikutus. Tällä hetkellä ankara hallussapitolupaohjeistus kuitenkin hankaloittaa sekä uusia että nykyisiä harrastajia uusimaan lupiaan, joka suoraan vaikuttaa asealalla toimivien yritysten elinvoimaisuuteen.

Poliisin lupahallintoa koskevien ohjeistusten tulee olla samassa linjassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa, eikä ohjeistus saa painostaa lupaviranomaisia toimimaan voimassa olevan ampuma-aselain tai Suomen perustuslain vastaisesti. Toisaalta taas ampuma-aselain tulisi jo itsessään olla sellainen, että erilaisilta tulkinnoilta ja lisäohjeilta vältyttäisiin.

Koko mittava aseharrastajien joukko on joutunut valitettavien yksittäisten ampuma-aserikosten vuoksi poliittisten päättäjien ja median demonisoinnin kohteeksi. Täytyisi ymmärtää, että mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä hyvänsä ase on vaarallinen. Tehtyjen ampuma-aserikosten takana onkin lähes aina muita ongelmia, kuten muun muassa liiallista päihteiden käyttöä sekä erilaisia mielenterveysongelmia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen päivitetty versio tulee olemaan samassa linjassa voimassa olevan ampuma-aselain kanssa ja että esille tuodut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeeseen liittyvät epäkohdat saadaan korjatuksi?

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2012
Olli Immonen /ps

 

Sain 25.10.2012 kysymykseeni ministeriltä seuraavan vastauksen:

Sisäasiainministeriön järjestämässä Hyvä aseturvallisuus -kuulemistilaisuudessa 27.9.2011 eduskunnassa aseharrastajat ovat esittäneet huolensa mm. poliisin ampuma-asealaa koskevasta osaamisesta ja epäyhtenäisistä käytännöistä eri poliisilaitoksissa. Vuonna 2007 annetun yhtenäistämisohjeen voidaan todeta jo alkuperäisessä muodossaan yhdenmukaistaneen poliisilaitosten aselupakäytäntöjä. Ohjeen tarkoituksena on ollut, että ampuma-aselupa-asioissa kaikissa poliisilaitoksissa noudatettaisiin samanlaisissa asioissa yhdenmukaista käytäntöä. Tavoitteena on ollut silloin ja myös jatkossa annettavan ohjeistuksen osalta luvanhakijoiden ja luvanhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu. Vuonna 2007 annettu yhtenäistämisohje on voimassa 18.10.2012 saakka.

Poliisihallituksessa on asetettu ajalle 1.2.2012 -31.12.2012 Aseturvallisuuden sisäinen kehittämishanke, jonka tehtäväksi on annettu mm. aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen päivittäminen huomioimalla viime vuosien aikana ylempien lainvalvojien ampuma-aseasioissa antamat linjaukset sekä muutetun ampuma-aselain vaatimukset.

Aseturvallisuuden sisäisen kehittämishankkeen hankehenkilön toimesta on pyydetty ohjeen alustavasta luonnoksesta esiselvitysvaiheena lausuntoja eri intressipiireiltä. Näin menetellen Poliisihallitus asian jatkovalmistelussa ottaa huomioon esiselvitysvaiheessa asian avoimen valmistelun pohjalta saadut lausunnot. Lausunnot on pyydetty jo ohjeen laatimisen alkuvaiheessa, jotta eri intressipiirien näkemykset lausunnosta voitaisiin ottaa mahdollisesti annettavassa uudessa ohjeessa mahdollisimman hyvin huomioon. Osassa ampuma-aseharrastajien antamista uutta ohjetta koskevista lausunnoista ilmenee sekin, että uuden ohjeen antamista on pidetty tärkeänä.

Korkein hallinto-oikeus on kolmesti käsitellyt muu ampuma-ase -luokan aseen hallussapitoluvan myöntämistä: vuosina 2002, 2007 ja 2012. Kaikissa tapauksissa se on katsonut, että poliisilaitoksella on ollut ampuma-aselakiin perustuva syy hylätä asetta koskeva hankkimislupahakemus. Korkein hallinto-oikeus on 27.8.2012 taltio 2234 antanut uusimman ratkaisun muu ampuma-ase -luokkaan kuuluvaa ampuma-asetta koskevassa asiassa. Se on ratkaisullaan katsonut, että muu ampuma-ase -luokan aseessa, josta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa on ollut kyse, on taittuva tai kokoon työnnettävä perä, joka mahdollistaa kiväärin tapaan olkapäähän tuettujen nopeiden ja tarkkojen laukausten ampumisen. Aseen koko perä taitettuna mahdollistaa sen kätkemisen paremmin kuin normaalin kiväärityyppisen aseen. Mahdollisuus pienentää ase täysin toimintakuntoisena normaalia kokoa huomattavasti pienemmäksi tekee siitä rikollisiin käyttötarkoituksiin sopivan ja halutun aseen. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan katsonut, kun on otettu huomioon muun ohella hakemuksen kohteena oleviin aseisiin liittyvä väärinkäyttömahdollisuus ja vaarallisuus vääriin käsiin joutuneena, ettei luvan antamiselle ole ollut hyväksyttävää perustetta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun on katsottava koskevan vain nyt kyseessä olevaa nimettyä ampuma-asetta, ei kaikkia muu ampuma-ase -luokan ampuma-aseita. Ennakkopäätöksenä se kuitenkin edellyttää jatkossa korostunutta velvoitetta ottaa huomioon muu ampuma-ase -luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden lupaharkinnassa ampuma-aseen väärinkäyttömahdollisuutta sekä vaarallisuutta vääriin käsiin joutuneena.

Erityisesti muu ampuma-ase -luokan, mutta muutoinkin ampuma-aseita koskevan ohjeistuksen jatkovalmistelussa otetaan huomioon sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ilmenevät linjaukset että eri intressiryhmien asiassa antamista lausunnoista ilmenevät seikat siten, että mahdollisesti annettava uusi yhtenäistämisohje on linjassa voimassa olevan ampuma-aselain kanssa ja myös kirjallisessa kysymyksessä KK 737/2012 vp esille tuodut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen kielteiset vaikutukset aseharrastajille pyritään minimoimaan.

Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2012
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen