Takaisin pääsivulle

20 heinäkuu
2010

Kantasuomalaiset vähemmistönä vuonna 2170?

Aalto-yliopiston systeemianalyysin dosentti ja Metropolia-ammattikorkeakoulun matematiikan yliopettaja Kyösti Tarvainen kirjoittaa Helsingin Sanomissa 20.7.2010 Länsi-Euroopan huolestuttavasta väestönkehityksestä. Tarvaisen ennusteet eivät tarjoa asiaan perehtyneille mitään uutta, mutta mielestäni on hienoa, että hän uskaltaa nostaa kyseisen tabun näkyvästi pöydälle. Itse olen ottanut aiheeseen kantaa aikaisemmin muun muassa kirjoituksissani Euroopan islamisoitumisesta paljon ongelmia sekä Muslimien integraatiosta ja muuttoliikkeistä Euroopassa.

Tarvainen mainitsee kirjoituksessaan Oxfordin yliopiston väestötieteen professori David Colemanin, jonka mukaan Ruotsin tilastokeskuksen vuoden 2050 ennuste viittaa siihen, että jos kehitys jatkuu samanlaisena, kantaruotsalaiset menettävät enemmistöasemansa ennen tämän vuosisadan loppua.

Useissa väestöennustuksissa on otettu huomioon erityisesti islaminuskoisten määrä. Hallitsematon massamaahanmuutto kolmansista maista yhdistettynä muslimien kantaeurooppalaisia korkeampaan syntyvyysasteeseen on johtanut nykyiseen kehitykseen. Esimerkiksi Hollannissa tilastokeskus on ennustanut, että vuonna 2050 Hollannin muslimien osuus väestöstä olisi 8-24 prosenttia. Itävaltalainen väestötieteen laitos Vienna Institute of Demography puolestaan ennustaa, että vuonna 2051 islaminuskoisten määrä maan väestöstä on 12-26 prosenttia. 30 vuotta sitten muslimeja oli Itävallan väestöstä yksi prosentti, joka on suhteellisesti saman verran kuin Suomessa on muslimeja tällä hetkellä.

Britanniassa muslimien syntyvyyden on arvioitu pienenevän nykyisestä kolmesta lapsesta 2-2,5:een. Samoin Norjan tilastokeskus arvioi maan muslimiväestön syntyvyyden pienenevän kolmesta 2,4:een vuoteen 2050 mennessä. Suomessa kantaväestöön kuuluva nainen saa nykyisin keskimäärin 1,86 lasta, kun taas musliminainen synnyttää keskimäärin kolme lasta.

Tarvaisen mukaan syntyvyyserojen merkitystä voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä, jossa väestö jakautuu 99 prosentin suuruiseen enemmistöön ja yhden prosentin vähemmistöön:

”Enemmistön naisten hedelmällisyys on yksi tyttö naista kohti ja vähemmistön kolme tyttöä. Tällöin enemmistön naisten määrä pysyy sukupolvesta toiseen samana, kun taas vähemmistön naisten määrä kasvaa ensin kolmeksi, sitten yhdeksäksi, kolmannessa polvessa 27:ksi ja neljännessä jo 81 naiseksi. Naisten määrän kehityksen tarkastelu osoittaa, että vähemmistö saavuttaa enemmistön väkiluvun vähän yli neljässä sukupolvessa eli noin 120 vuodessa.”

Tarvainen toteaa, että vaikka syntyvyyserot eivät olisikaan näin suuria, vähäisilläkin eroilla on ratkaiseva merkitys. Syntyvyyserojen vaikutukset nimittäin kertaantuvat sukupolvi sukupolvelta. Syntyvyyden lisäksi vähemmistöryhmän kokoon suhteessa kantaväestöön vaikuttaa myös maahan tulevien määrä. Vuonna 2009 Suomeen tulleiden määrä vähennettynä maasta lähteneillä oli noin 2 300 muslimia. Luku ei sisällä perheenyhdistämisiä avioliiton perusteella. Noin puolessa muslimien Suomessa solmituista avioliitoista aviopuoliso tulee ulkomailta. Prosenttiluku luultavasti pienenee muslimien määrän lisääntyessä. Prosenttiluvun voidaan ajatella pysyvän vuosisadan puoleenväliin saakka 50:ssä ja pienenevän 25 prosenttiin vuoteen 2100 mennessä.

Tarvainen kirjoittaa [tummennukset minun]:

”Muslimien ja kantasuomalaisten määrän suhdetta voi arvioida mainittujen tekijöiden eli hedelmällisyyden, maahanmuuton ja perheenyhdistämisestä johtuvan maahanmuuton avulla. Eri väestöryhmien kokojen kehitykseen vaikuttavat toki muutkin tekijät, kuten maahanmuuttoa koskevat poliittiset päätökset ja maailmantapahtumat. Tämän vuoksi voidaan arvioida ainoastaan, mitä tapahtuisi, jos ennustetut hedelmällisyysluvut osoittautuvat paikkansapitäviksi ja nykyinen maahanmuuttopolitiikka jatkuu.”

Tarvainen toteaa, että jos kantaväestön syntyvyys ja Suomeen kohdistuva maahanmuutto säilyvät samana mutta muslimiryhmien syntyvyys ja ulkomailta tulevien puolisoiden määrä pienenevät edellä esitetysti, voidaan ikäluokkien kokojen muutoksia laskemalla havaita muslimien määrän kasvavan kantasuomalaisten määrää suuremmaksi vuoteen 2170 mennessä eli noin 160 vuoden kuluessa.

Tarvaisen mukaan jo pelkkä kantasuomalaisia ja islamilaisia tarkasteleva ennuste osoittaa, että jos ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri halutaan turvata ja säilyttää, maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan muutoksia.

Haluatko Sinä jättää perinnöksi lapsillesi ja lapsenlapsillesi islamilaisen Suomen? Minä en halua. Mielestäni suomalainen ja länsimainen kulttuuri ovat säilyttämisen arvoisia. En halua Suomesta islamilaisen kulttuurin kehtoa, jossa muun muassa tiede, ihmisoikeudet, yksilönvapaudet, sananvapaus, demokratia, sukupuolten tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja yhteiskunnallinen vakaus nähdään kirosanana. Kulttuurit ovat ihmisten luomia ja heidän ylläpitämiään keksintöjä. Ilman länsimaalaisia ihmisiä länsimaalainen kulttuuri kuolee.