Takaisin pääsivulle

18 syyskuu
2013

Kansallinen identiteetti Suomen voimavara

Suomen eduskunta vietti tänään säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlatilaisuuttaan. Yhteiskuntamme kerma oli eduskuntapuolueiden ohella kokoontunut parlamenttirakennuksemme suureen saliin kuuntelemaan yleviä puheita suomalaisen kansanvallan menestystarinasta. Näiden puheenvuorojen sisältö oli kuitenkin kokonaisuudessaan varsin vajavainen, sillä niistä jäi täysin uupumaan maamme kansallisen identiteetin merkitys suomalaisen kansanvallan muovautumisprosessissa. Valtapuolueet painottivat kannanotoissaan lähinnä vieraiden valtioiden, eli Ruotsin ja Venäjän, holhousvaikutusta maamme sivistyksellisten ja taloudellisten edistysaskeleiden lähteenä. Näiden miehitysvaltojen historiallisten Suomeen kohdistuneiden vaikuttimien hyväuskoinen tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen totuus. Ruotsi ja Venäjä eivät Suomi-provinssia hallitessaan toimineet suomalaista kansallistuntoa vaalivina sylikummeina, vaan maamme kohtalon ratkaisi raaka suurvaltapoliittinen peli. Onkin aika nostaa individuaalin ja kansallisuushengen kyllästämän suomalaisen identiteetin merkitys sen ansaitsemaan asemaan suomalaisen valtiomuodon perustana.

Kansallisuusaate on edelleen merkittävä sosiaalisten ja kulttuuristen prosessien konteksti, vaikka globalisaation ja Euroopan unionin on sanottu murentavan tätä ajattelua ja sen myötä kansallisvaltioita sekä kansojen itsemääräämisoikeutta. Suomen kansa muodostaa muista ihmisyhteisöistä erotettavissa olevan kokonaisuuden, jolle on historian saatossa syntynyt kansallinen tietoisuus eli identiteetti. Kansallisella identiteetillä on ratkaiseva rooli kansan kohtalon ohjaajana. Tämän vuoksi kansallisen identiteetin merkityksen hämärryttämisellä on ollut keskeinen rooli globalistien kansallisuusajattelun hävittämismissiossa.

Maailmanhistoria on eri kansojen syntymisen, toimimisen, kamppailun, selviämisen ja häviämisen historiaa. Kansat ovat muovautuneet aikojen saatossa ympäristön ja kulttuurin vaikutuksesta sellaisiksi kuin ne tänä päivänä meille näyttäytyvät. Suomalaiset ovat selvinneet lukuisten sotien ja nälänhätien keskellä välillä suurienkin inhimillisten uhrausten saattelemana. Kansamme on saanut oman erityisen historiansa, joka erottaa sen muista kansoista.

Suomalaiset muodostavat monilla mittareilla mitattuna vahvan ja suorastaan ainutlaatuisen kansan. Tästä ovat osoituksena muun muassa sota-aikojen suuret torjuntavoitot ylivoimaista vihollista vastaan sekä sotien jälkeinen maamme jälleenrakentaminen ja nousu yhdeksi maailman menestyksekkäimmistä hyvinvointiyhteiskunnista. Vaikka Suomessa on koettu historiassa kansan sisällä erilaisia ristiriitoja ja konflikteja, ovat suomalaiset kuitenkin aina osanneet lopulta puhaltaa yhteen kansalliseen hiileen. Suomen kansan vahvuus on koko sen historian ajan ollut henkisessä pääomassa. Uskollisuus, rehellisyys, totuus, luottamus, vilpittömyys, velvollisuudentunto ja yhteisöllisyyden vaaliminen ovat perinteistä suomalaista kansanluonnetta kuvaavia hyveitä.

Vahva kansallinen identiteetti on kansaamme koossapitävä voima. Se on luonut maahamme yhteisöllisyyttä ja edistänyt isänmaallista talkoohenkeä. Toisiinsa luottaen ja toisiinsa tukeutuen Suomen eri yhteiskunta- ja ikäluokat on saatu kasvamaan toisiinsa kiinni siten, että ne ovat muodostaneet vahvan kansanyhteisön. Suomalainen kansanyhteisö ei saa jatkossakaan tukehtua vastakkainasetteluihin. Kansallista eheyttä tukee suomalaisten yhteisesti jakamat perusarvot. Yhteiskunnan olisi syytä kannustaa sellaiseen elämäntapaan, jossa kansallishenkisellä yhteisöllisyydellä on tärkeä roolinsa. Jos unohdamme oman alkuperämme ja kansamme, olemme kuin juureton puu, joka lahoaa ja kaatuu.

Usko tulevaisuuteen ja kunnioitus menneiden sukupolvien työtä kohtaan on tärkeää, sillä se ylläpitää elävää suomalaisuutta. Suomen kansan on pyrittävä säilyttämään kaikki se henkinen ja fyysinen kansanperinne, mikä yleisesti koetaan säilyttämisen arvoiseksi. Historian aikana kestäviksi ja hyviksi osoittautuneita käytäntöjä on syytä vaalia myös tulevaisuudessa. Se ei suinkaan tarkoita kaiken edistyksen vastustamista. Suomalaisuus on jo aiemmin osoittanut historian saatossa hämmästyttävää muuntautumiskykyä kansallisista eduista tinkimättä. Suomessa onkin pyrittävä rakentamaan uudistuksia traditioiden pohjalle. Lisäksi yhteiskunnallisten uudistusten ja muutosten tahdin tulee olla aina suomalaisten itsensä päätettävissä. Kansan tahdon on oltava ylin ja loukkaamaton auktoriteetti.

Yhtenäisempi kansa vähentää yhteiskunnallisten ristiriitojen ja erimielisyyksien syntymistä. Suomalaisten yhtenäisyyteen perustuva kansallinen identiteetti lisää myös ratkaisevasti yhteiskunnallista koheesiota ja taloudellista tehokkuutta. Monikulttuurisuuden vaaliminen sitä vastoin ei ole tie kansalliseen menestykseen. Tämä hajaannusta edistävä utopistinen ideologia on johtanut maailmalla eri kansanryhmien välisiin konflikteihin sekä yleiseen yhteiskunnan monimutkaistumiseen. Hallitsevat luokkamme väittävät monikulttuurisuuden olevan väistämätön tulevaisuuden polku, jota ei ole mahdollista kiertää. Ikiaikaisen totuuden mukaan kuitenkin se, mikä on kansallisten etujen mukaista, ei voi koskaan olla mahdotonta.

Yhtenäisenä kansana meillä suomalaisilla on kunnia täyttää paikkamme maailmanlaajuisessa kansojen liitossa. Oman roolinsa maailmassa ylpeästi tiedostava suomalaisuus on kallein lahjamme koko ihmiskunnalle.