Takaisin pääsivulle

21 tammikuu
2019

Kansainväliset sopimukset eivät saa estää vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa

Poliitikot piiloutuvat kansainvälisten sopimusten taakse ja käyttävät sopimuksia perusteluna sille, ettei maahanmuuttopolitiikkaa sen vuoksi voisi muka tiukentaa Suomessa nykyistä enempää. Todellisuudessa Suomella on tällä hetkellä Pohjoismaiden löysin turvapaikkapolitiikka, mitä tulee esimerkiksi perheenyhdistämiskäytäntöihin. Tämä kertoo siitä, että tiukentamisen varaa löytyy – kyse on ainoastaan poliitikkojen tahtotilasta.

On sanottu, että pakolais- ja ihmisoikeussopimukset velvoittivat Suomen päästämään maahan syksyllä 2015 yli 30 000 ”turvapaikanhakijaa”. Toisaalta EU:n Dublin-asetus ei olisi sitä edellyttänyt, ei myöskään Schengen-järjestelmä.

Halutessaan Suomi voisi tulkita pakolaissopimusta sekä EU:n lainsäädäntöä siten, ettei valtion olisi mikään pakko ottaa käsittelyyn turvallisten maiden kautta saapuvia turvapaikanhakijoita. Lisäksi Suomen poliittisten päättäjien tulisi uskaltaa lausua ääneen se tosiasia, että täysin erilaisiin olosuhteisiin aikoinaan luotu pakolaissopimus on vanhentunut, eikä se toimi. Se ei enää sovi nykyisenlaisiin muuttoliikkeiden määriin ja turvapaikanhaun korostumiseen.

Pakolaissopimuksen uudelleen neuvottelu taas olisi pitkä prosessi, koska se pitäisi tehdä kansainvälisen oikeuden puitteissa ja yhteisymmärryksen löytyminen vahvasti jakautuneessa maailmassa olisi lähes mahdotonta.

Summa summarum. Yksikään kansainvälinen sopimus ei saa estää Suomen valtiojohtoa suojelemasta omia kansalaisiaan. Jo nykyisin kansainvälisiä sopimuksia tulkitaan eri maissa eri tavoin, mikä näkyy mm. turvapaikanhakijoiden kohtelussa (esim. Australia, Tanska, Itävalta, Norja, Belgia, Japani). Suomen tulee ottaa mallia edellä mainituista maista ja ryhtyä tulkitsemaan sopimuksia tiukimman mukaan.

JOS joku sopimus käytännössä estää valtiojohtoa suojelemasta omaa kansaamme, silloin sellaisesta sopimuksesta tulee erota. Pakolaissopimuksesta, kuten muistakin kansainvälisistä sopimuksista, voi erota yhden vuoden ilmoitusajalla. Pidän enemmän kuin todennäköisenä, että koko muuttoliikkeitä koskeva kansainvälinen sopimusjärjestelmä hiljalleen murtuu, koska se ei yksinkertaisesti enää sovellu nykyiseen maailmaan.