Takaisin pääsivulle

09 joulukuu
2015

EU:n asedirektiiviä ei voi sellaisenaan panna Suomessa täytäntöön

Annoimme eduskunnan puolustusvaliokunnassa tänään 9.12.2015 lausunnon (PuVL 4/2015 vp─ U 21/2015 vp, E 60/2015 vp) valtioneuvoston asedirektiiviä koskevasta U-kirjelmästä. Toteamme lausunnossa muun muassa sen, ettei EU:n asedirektiiviä ei voi sellaisenaan panna Suomessa täytäntöön. Asedirektiiviehdotuksella on erittäin kielteinen vaikutus Suomessa tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, metsästykseen ja asekeräilyyn. Alla lisää poimintoja valiokunnan lausunnosta:

Yleistä

Saadun selvityksen mukaan komission asedirektiiviehdotuksen tarkoituksena on unionialueen sisäisen turvallisuuden parantaminen. Taustalla ovat erityisesti Pariisissa ja muualla EU-alueella tapahtuneet terrori-iskut ja ampumavälikohtaukset. Asedirektiivin muuttamista puoltavat myös ampuma-aseiden valvontaa tekevien jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten suositukset laittoman asekaupan ehkäisemiseksi unionin alueella. Komissio on kiirehtinyt direktiivivalmisteluja Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Valiokunta huomauttaa, että asian valmistelun kiirehtiminen näkyy siinä, että poikkeuksellisesti komission direktiiviehdotus ei sisällä vaikutusten arviointia.

Valiokunta toteaa, että asedirektiiviehdotuksella on erittäin kielteinen vaikutus Suomessa tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, metsästykseen ja asekeräilyyn. Asedirektiiviehdotuksessa esitetään muun muassa, että lippaallisten itselataavaa kertatulta ampuvien siviilikäyttöön valmistettujen ampuma-aseiden, jotka muistuttavat sarjatuliaseita, hankinta ja hallussapito kiellettäisiin yksityishenkilöiltä myös deaktivoituina.

Valiokunta toteaa, että tällainen kielto voimaantullessaan lopettaisi Suomessa nykymuotoisen, omaehtoiseen ja omakustanteiseen maanpuolustuskyvyn ylläpitoon liittyvän reserviläistoiminnan. Tämä taas heikentäisi merkittävästi Suomen puolustuksen uskottavuutta tilanteessa, jossa turvallisuusympäristön muutos korostaa osaamisen ja valmiuden merkitystä. Valiokunta keskittyy tässä lausunnossaan arvioimaan asedirektiivin vaikutuksia oman toimialansa osalta keskittyen vapaaehtoisen maanpuolustustyön toiminnan edellytysten turvaamiseen.

Suomen puolustusratkaisu ja joukkojen kouluttaminen

Valiokunta huomauttaa, että suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on eurooppalaisessa vertailuissa monilta osin ainutlaatuinen. Euroopasta laajamittainen asevelvollisuus on kylmän sodan jälkeen lähes kadonnut. Suomen lisäksi EU-maista vain Kreikassa ja Kyproksella on laaja, suurinta osaa miehistä koskeva asevelvollisuus. Tanskassa, Virossa ja Itävallassa asevelvollisuus on voimassa, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Esimerkiksi Virossa miesikäluokasta koulutetaan vain noin kolmannes.

Yleinen asevelvollisuus on keskeinen osa Suomen puolustusratkaisua. Yleisellä asevelvollisuudella on vahva tuki valtiojohdon, kansan ja asevelvollisten parissa. Suomen sodan ajan vahvuus on vuoden 2015 alusta lähtien ollut 230 000 henkeä. Tästä määrästä yli 95 prosenttia on reserviläisiä. Reserviläisten sotilastaitoja ylläpidetään puolustusvoimien järjestämien kertausharjoitusten, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutustoiminnan sekä reserviläisten omaehtoisen harjoittelun kautta.

Valiokunta korostaa, että puolustusvoimien ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky perustuu riittävän materiaalisen valmiuden lisäksi sodan ajan joukkojen suorituskykyyn. Uskottavan suorituskyvyn luominen vaatii joukkojen säännöllistä harjoittamista ja kouluttamista. Valiokunta toteaa, että puolustusbudjettien leikkausten vuoksi reservin kertausharjoituksia jouduttiin vuosina 2012—2014 supistamaan merkittävästi. Vain noin 4000—6000 reserviläistä – neljännes tarvittavista kertausharjoituksista – voitiin kouluttaa vuosittain tällä ajanjaksolla. Vuonna 2015 kertausharjoituksiin osallistuu noin 18 000 reserviläistä. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä lausuntoonsa julkisen talouden suunnitelmista vuosille 2016—2019 (PuVL 3/2015 vp). Valiokunta ilmaisi tässä lausunnossaan huolensa siitä, että yhä kasvavat menopaineet puolustusvoimien toimintamenoissa voivat vuosina 2017—2019 taas johtaa tilanteeseen, jossa varusmiesten koulutuksesta ja kertausharjoituksista joudutaan säästämään.

Valiokunta huomauttaa, että 230 000 hengen vahvuisen joukon osaamisen, kenttäkelpoisuuden ja ampumataitojen ylläpito ei ole mahdollista, vaikka kertausharjoitustoiminta olisi nykyistä huomattavasti laajamittaisempaa. Puolustusvoimien järjestämää koulutusta on välttämätöntä täydentää MPK:n koulutustoiminnan ja reserviläisten omaehtoisen harjoittelun kautta. Yleinen asevelvollisuus ja hyvin koulutettu reservi mahdollistavat pinta-alaltaan laajan maamme puolustamisen.

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö ja siihen liittyvä ampumatoiminta

Sotilaallisen maanpuolustuksen vapaaehtoiskenttä Suomessa on laaja. Sen kokoavana keskusjärjestönä toimii Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK), joka vastaa kaikesta vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta. Järjestön jäseniä ovat reserviläisjärjestöt sekä muut aatteelliset maanpuolustusjärjestöt. MPK järjesti vuonna 2014 koulutusta noin 47 000 osallistujalle. Tästä määrästä noin 1/3 oli puolustusvoimien tilaamaa sotilaallista koulutusta, 1/3 sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta ja 1/3 varautumis- ja turvallisuuskoulutusta.

On huomattava, ettei kyseessä ole mikään tavanomainen yhteiskunnallinen vapaaehtoistoiminta, vaan lakiin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta perustuva, hallituksen nimittämä neuvottelukunnan ohjaama toiminta.

Asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, ettei kertausharjoitusten ja puolustusvoimien MPK:lta tilaamaan sotilaallisen koulutuksen määrä riitä kattamaan reservin koulutusjärjestelmän tavoitteeksi asetetun 45 000 reserviläisen vuosittaista kouluttamista. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää vapaaehtoistoiminnan edellytysten turvaamisen lisäksi, että myös MPK:n järjestämä sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus säilyy vähintäänkin nykyisellä tasolla.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus keskittyy pitkälti ase- ja ampumakoulutukseen ja siinä käytetään yksittäisten reserviläisten ja reserviläisyhdistysten omistamia aseita, jotka ovat yleensä puoliautomaattiaseita – asedirektiiviehdotuksen mukaisesti siis nyt kiellettäviä aseita. Ammunnoissa käytetään laajasti erilaisia sotilaskaliiberisia puoliautomaattipistooleita ja -kivääreitä. Kyseinen koulutus tapahtuu puolustusvoimien normien mukaan ja asiantuntijoiden valvonnassa ja siihen osallistuu vuosittain noin 10 000 reserviläistä.

MPK:n lisäksi myös muut vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöt järjestävät jäsenilleen maanpuolustusta ja kokonaisturvallisuutta tukevaa koulutusta ja toimintaa tuhansissa tapahtumissa eri puolella Suomea. Näissä ylläpidetään ja kehitetään ennen kaikkea ampumataitoja. Ampumatoiminta on Reserviläisurheiluliiton ja sen jäsenjärjestöjen laajin toimintamuoto. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuositasolla järjestetään noin 14 000 erilaista ampumatilaisuutta ja – kilpailua, joissa kirjataan lähes 100 000 osallistumiskertaa.

Asedirektiivillä kiellettävien aseiden määrä ja arvo

Valtioneuvoston U-kirjelmässä todetaan, että direktiivin astumisesta voimaan nykymuodossa aiheutuisi taloudellisia kustannuksia niin kuluttajille, elinkeinotoiminnalle kuin viranomaisille. Direktiivin hyväksyminen tarkoittaa, että valtio joutuu lunastamaan aseet yksityishenkilöiltä. Suomessa on luvallisia itselataavaa kertatulta ampuvia kivääreitä noin 21 000 kappaletta. Valiokuntakuulemisissa tuli ilmi, että todellinen luku on tätä suurempi, sillä 1990-luvulla myönnettyjä lupia ei ole viety sähköiseen luparekisteriin. Jos sääntely ulotetaan myös itselataavaa kertatulta ampuviin haulikoihin, niitä on lisäksi noin 50 000 kappaletta.

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kymmenien tuhansien lunastettavien aseiden arvon määrittely on hyvin vaikeaa. Lunastushinnan määrittelyn vaikeus todetaan selkeästi myös valtioneuvoston kirjelmässä, jossa tyypillisen reserviläiskiväärin hintahaarukaksi arvioidaan 500—3 500 euroa. Aseiden arvoa arvioidaan seuraavasti: ”Ampuma-aseen arvo muodostuu monesta tekijästä ja voi olla hyvinkin subjektiivinen näkemys… Jonkin asetyypin kieltäminen yleensä romahduttaa sentyyppisten aseiden arvon laillisilla markkinoilla, koska hallussapitolupia on vaikea tai mahdoton saada. Siten on selvää, että direktiivin hyväksymisen vuoksi kielletyksi muuttuvien aseiden arvo romahtaisi, jolloin yksityishenkilöiden ja asekaupan taloudelliset menetykset olisivat huomattavia.” Asiakirjassa todetaan lisäksi, että tämän asetyypin kieltämisen myötä muuttuisivat käytännössä arvottomiksi myös aseeseen hankitut lisälaitteet. Esimerkiksi laadukas toiminnallisessa ammunnassa käytettävä kiikaritähtäin maksaa 2 000—3 000 euroa, eikä se välttämättä sovellu hyvin esimerkiksi metsästykseen. Aktiivisimmilla harrastajilla aseiden arvo nousee huomattavan korkealla. Edellä todettuun viitaten valiokunta toteaa, että asedirektiivillä on siis erittäin merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia lunastuskustannusten ollessa satoja miljoonia euroja.

Yhteenveto

Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii EU:n avunantolausekkeen hengen mukaisesti ja tukee Ranskaa kaikilla niillä keinoilla, joista sovitaan tarkemmin kahdenvälisissä neuvotteluissa. Valiokunta huomauttaa, että Pariisin terrori-iskuihin vastaaminen asedirektiiviä kiristämällä esitetyllä tavalla ei ole tehokas keino vastata terrorismiongelmaan. Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että monesta muusta EU-maasta poiketen Suomella on jo pitkään ollut tiukka ja tarkka aselupakäytäntö, ja esimerkiksi aseiden deaktivointi tehdään jo nyt esimerkillisellä tavalla. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässä todettuun arvioon siitä, että EU-tasolla ongelma on Balkanilta peräisin olevien sarjatuliaseiden kulkeutuminen terroristien ja muiden rikollisten käsiin.

Valtioneuvoston tavoin puolustusvaliokunta suhtautuu myönteisesti EU:n yhteiseen toimintaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Valiokunta näkee, että on komission toimivallan puitteissa vahvistaa EU-tasolla asekaupan valvontaa ja yhtenäistää unionimaiden erilaista ampuma-aselainsäädäntöä. Valiokunta katsoo kuitenkin, että komission asedirektiiviehdotus ei ole kaikin osin tarkoituksenmukainen eikä oikeassa suhteessa direktiiviehdotuksella tavoiteltaviin päämääriin. Direktiiviehdotuksen suurin ongelma on se, ettei se huomioi mitenkään Suomen kansallisia erityispiirteitä vapaaehtoisen maanpuolustuksen osalta.

Valiokunta katsoo, että asedirektiiviesitys on myös ristiriidassa Eurooppa-neuvoston kesäkuun 2015 linjausten kanssa. Neuvosto linjasi tuolloin, että ”jäsenvaltioiden on kohdennettava riittävästi varoja puolustusta varten ja resursseja on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti”. Suomen puolustusratkaisu nykymuodossaan vastaa valiokunnan arvion mukaan hyvin tähän vaatimukseen. Asevelvollisuuteen ja reserviläisten käyttöön perustuvat Suomen puolustusvoimat voivat kohdistaa materiaalihankintoihin suhteellisesti huomattavasti enemmän resursseja kuin ammattiarmeijoihin puolustuksensa perustavat unionimaat. Suomen puolustusjärjestelmän kustannustehokkuutta korostaa se, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön kautta kymmenet tuhannet reserviläiset osallistuvat maanpuolustustyöhön omalla kustannuksellaan.

Valiokunta korostaa, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys maanpuolustustaitojen ja – hengen ylläpitämisessä on keskeinen. Vapaaehtoistoiminta on yksi maanpuolustuksemme peruspilareista nyt ja tulevaisuudessa. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tukee suorituskykyisen reservin ylläpitämistä ja myös valmiutta tukea muita viranomaista. Samalla se on eri muotoineen kustannustehokas keino rakentaa sotilaallista suorituskykyä ja kokonaisturvallisuutta.

Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston kirjelmässä asedirektiivin riskit vapaaehtoisen maanpuolustuksen kannalta on kirjattu hyvin: ”Komission ehdotus vaikuttaisi merkittävästi vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan järjestelyedellytyksiin eikä se ole direktiivin perimmäinen tarkoitus. Reserviläisammunnat ovat tärkeä osa reserviläisten vapaaehtoista toimintaa ja pahimmillaan direktiivi lopettaisi reserviläisammunnat nykymuodossaan kokonaan. Tällä olisi suora vaikutus reservimme osaamiseen, mutta myös maanpuolustustahtoon.”

U-kirjelmän Suomen kanta -kohdassa valtioneuvosto esittää, että direktiiviehdotuksesta poistetaan kyseinen kohta. Jos tämä ei onnistu valtioneuvosto esittää, että Suomi hakee kansallista poikkeusmahdollisuutta jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden ylläpitoon liittyvän ampuma-asetoiminnan, kuten reserviläistoiminnan mahdollistamiseksi.

Puolustusvaliokunta edellyttää, että valtioneuvosto pitää tästä kannastaan kiinni neuvotteluprosessin kaikissa vaiheissa. Asedirektiivimuutokset eivät saa vaikuttaa kielteisellä tavalla siihen, miten Suomi näkee tarkoituksenmukaiseksi kansallisen puolustuksensa järjestää. Tämä kysymys on ratkaistava direktiiviehdotuksen jatkovalmisteluissa Suomea tyydyttävällä tavalla.

Valiokunta kehottaa valtioneuvostoa aktiiviseen vaikuttamiseen muiden unionimaiden, komission ja Euroopan parlamentin suuntaan, jotta Suomen puolustusjärjestelmän erityispiirteet otettaisiin huomioon asedirektiivin osalta.

VALIOKUNNAN LAUSUNTO

Puolustusvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia.

Helsingissä 9.12.2015

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja Ilkka Kanerva kok
jäsen Thomas Blomqvist r
jäsen Olli Immonen ps
jäsen Marisanna Jarva kesk
jäsen Seppo Kääriäinen kesk
jäsen Krista Mikkonen vihr
jäsen Markus Mustajärvi vas
jäsen Lea Mäkipää ps
jäsen Sirpa Paatero sd
jäsen Markku Pakkanen kesk
jäsen Jaana Pelkonen kok
jäsen Mika Raatikainen ps
jäsen Mikko Savola kesk
varajäsen Pertti Hakanen kesk
varajäsen Pauli Kiuru kok