Takaisin pääsivulle

19 joulukuu
2018

EU-eliitin utopistiset liittovaltiohaaveet vastatuulessa

Valtamedia ja poliittinen eliitti ovat kertoneet tavallisille kansalaisille hyvin vähän EU-eliitin suunnitelmista edistää Euroopan unionin liittovaltiokehitystä erityisesti talous- ja rahaliitto EMU:n syventämisen kautta. Tästä syystä harva kansalainen tietää, mitä kyseisistä suunnitelmista toteutuessaan seuraisi.

On valitettavaa, että monet eurooppalaiset kokevat EU:n kaukaiseksi ja vieraaksi, vaikka EU vaikuttaa enenevässä määrin jokapäiväiseen elämäämme. Monien kansalaisten tietämättömyys EU-asioista palvelee puhtaasti vallassa istuvan eliitin liittovaltiotavoitteita. Kun kansa ei seuraa EU-politiikkaa, eliitti voi rauhassa puuhastella, mitä ikinä haluaa. Eikä se taatusti jätä tilaisuutta käyttämättä.

EMU:n kehittäminen on ollut kuitenkin viime aikoina pahasti vastatuulessa. Viime viikolla euroryhmän valtiovarainministereiden kokouksessa fanaattisimpien EU-federalistien ehdotus euroalueen omasta budjetista kaatui, talletussuojan perustaminen kariutui, euroalueen yhteistä talous- ja finanssiministeriä ei tule, ei myöskään suhdannetasausrahastoa.

Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät EU-fanaatikot hevillä luovuta. Tästä syystä haluan avata tässä kirjoituksessani hieman tarkemmin niitä tavoitteita, joita federalistit ovat pyrkineet ajamaan sinnikkäästi eteenpäin.

Lisääntyvää yhteisvastuuta ja lisää valtaa komissiolle

EU:n komission tavoitteena on ollut edistää EMU:n yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta. Komissio on ehdottanut muun muassa Euroopan vakausmekanismin (EVM) muuttamista Euroopan valuuttarahastoksi (EVR), rahoitusunionin viimeistelyä ja kehittämistä, finanssi- ja talousunionin kehittämistä sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden kehittämistä.

Tiivistäen komission esitykset ovat tähdänneet:

1) merkittävään taloudellisen yhteisvastuun lisäämiseen ja tulonsiirtoihin jäsenmaiden kesken

2) talouspoliittisen vallan osittaiseen siirtämiseen komissiolle

3) keskitetyn päätöksenteon kasvuun ja riskien jakamiseen EMU-maiden kesken

Näiden suunnitelmien seurauksena on todellinen vaara, että demokraattinen legitimiteetti, taloudellinen moraali ja markkinakuri heikentyvät. Yhteisvastuu vähentää maiden painetta tehdä tarvittavia rakenneuudistuksia. Lisäksi byrokratia ja tehottomuus kasvavat, ja jäsenmaiden vastuu omasta talouspolitiikastaan vähenee budjettivallan supistumisen myötä.

Rahoitusunioni, talletussuoja ja Euroopan valuuttarahasto

Rahoitusunioniin sisältyvän pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin kautta tapahtuvalla riskien hajauttamisella tähdätään EMU:n vakauttamiseen, mikä on no bailout -periaatteen uskottavuuden kannalta erittäin kyseenalaista.

EU:ssa on puhuttu jo vuosia yhteisestä talletussuojasta. Pankkiunionista kyseinen talletussuoja puuttuu. Yhteinen talletussuojarahasto kerättäisiin pankkien maksuilla. Monilla mailla talletussuojarahasto on kuitenkin liian pieni suhteessa talouden kokoon, ja siksi yhteiseen talletussuojaan siirtyminen ei ole mahdollista vielä vuosikausiin. Muutenkin yhteiseen talletussuojaan voitaisiin siirtyä vasta, kun EMU-alueen pankkien riskejä on vähennetty. Monissa maissa järjestämättömien luottojen määrä on korkealla tasolla. Talletussuojaan ei voida siirtyä niin kauan kuin järjestämättömien luottojen määrä on suuri.

Sijoittajanvastuun toteutuminen on tärkeä kriisienratkaisujen mekanismin perusperiaate. Tästä periaatteesta ei ole kuitenkaan pidetty kiinni. Viimeksi viime vuonna kaksi Italian pankkia nostettiin takaisin jaloilleen pelastusoperaation myötä. Kriisirahaston velkajärjestelyksi on kaavailtu Euroopan valuuttarahaston lainaa tai takausta. Tätä kautta voi muodostua riskejä niille jäsenvaltioille, jotka takaisivat Euroopan valuuttarahaston rahoituksen.

Euroopan vakausmekanismi on pysyvä vakausmekanismi ja sen enimmäislainanantokyky on 500 miljardia euroa. Suomen osuus EVM:n enimmäispääomasta on 12,58 miljardia euroa. EVM perustettiin aikoinaan euroalueen velkakriisin ollessa pahimmillaan.

Alun perin komissio ehdotti EVM:n uudistamista ja muuttamista Euroopan valuuttarahastoksi (EVR). EVR olisi perustettu omaksi unionin lainsäädännön alaiseksi oikeushenkilöksi, jonka oikeudellinen asema olisi vastannut EU-virastoa. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että neuvostolla, komissiolla ja parlamentilla olisi ollut ohjaus- ja valvontavalta EVR:n osalta. Rahoituksen myöntäminen ja maksujen suorittaminen jäsenmaille olisi vahvistettu määräenemmistön päätöksellä (85 prosenttia äänistä). Tämä olisi poikennut EVM:n vastaavasta menettelystä, jossa päätökset tehdään hätätilamenettelyä lukuun ottamatta yksimielisesti. Veto-oikeus EVR:n päätöksiin olisi ollut vain Saksalla, Italialla ja Ranskalla. Ehdotettu uusi määräenemmistöön perustuva päätöksentekomenetelmä olisi ollut Suomen kannalta tuhoisa, sillä Suomella ei pienenä maana olisi ollut lainkaan sananvaltaa tulevien päätösten suhteen. Tämä olisi yksiselitteisesti heikentänyt eduskunnan budjettivaltaa, sillä EVM:n rahoituksella myönnettäville uusille tukiohjelmille tarvitaan eduskunnan hyväksyntä.

Tuoreessa euroryhmän valtiovarainministereiden kokouksessa (Ecofin) päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että EVM:n tehtäviin tulisi varautumisjärjestelyn luominen pankkien kriisinratkaisun rahastolle, ja siihen kerättäisiin varoja euromaiden pankeilta. EVM:n roolin kehittäminen kuitenkin jatkuu.

Fiskaali- ja talousunionin perustaminen

Fiskaalisella unionilla (finanssiunioni) tarkoitetaan finanssipolitiikan sektorille kuuluvia tehtäviä. Komissio seuraa, koordinoi ja antaa suosituksia jäsenmaiden finanssipolitiikkaan liittyen. Talousunionin käsite puolestaan kattaa muun muassa finanssi- ja rahapolitiikan.

Komissio ehdotti finanssiunionin osalta esimerkiksi Euroopan talous- ja finanssiministerin toimen perustamista sekä suhdannetasausmekanismin luomista.

Talous- ja finanssiministerin toimen perustamisesta ei olisi hyötyä EMU:n kehittämisessä. Komissio ei olekaan pystynyt esittämään mitään järkeviä perusteluja kyseisen ministeriviran perustamiselle. Viimeisimpien tietojen mukaan ajatus yhteisestä eurooppalaisesta valtiovarainministeristä on toistaiseksi haudattu EU:ssa.

Tuoreimpien tietojen valossa näyttää siltä, ettei myöskään yhteistä erillistä suhdannetasausrahastoa ole ainakaan toistaiseksi tulossa. Yleisen suhdannetasausrahaston perustaminen olisi tarkoittanut väistämättä yhteisvastuun kasvua, joka olisi johtanut pysyviin tulonsiirtoihin vahvemmilta kansantalouksilta heikommille kansantalouksille. On oleellista ymmärtää, että suhdannerahasto heikentäisi markkinakurin tehokkuutta. EU:lla ei olisi myöskään nykyisellään resursseja suhdanteita tasoittavaan finanssipolitiikkaan.

Kriisejä tulee ja EMU ajautuu vaikeuksiin

On selvää, että EVM:n kehittämistä ei pohdittaisi komission toimesta näin tarkasti, mikäli tällaisille tukimekanismeille ei koettaisi olevan jatkossakin käyttöä. Euroopan talous- ja finanssikriisit tulevat siis väistämättä toistumaan tulevaisuudessa. Monissa EMU-maissa on vaarallisen suuri hoitamaton lainakanta, josta seuraa valtavan suuri riskitekijä Euroopan rahamarkkinoilla. Esimerkiksi Kreikan talous ei ole lähtenyt kasvuun ja velka/BKT-suhde on edelleen erittäin korkealla tasolla, 180 %. Italiassa 133 %, Portugalissa 125 %, Ranskassa 100 %, Espanjassa 98 %. EMU-kriteerien vaatimustaso on 60 %.

EMU:n rakenne on epätäydellinen. Liian erilaisista valtioista ja kansantalouksista koostuva talous- ja rahaliitto ei tule koskaan toimimaan. Euroalue on täysin epäoptimaalinen valuutta-alue. Tähän asti EMU:n niin kutsuttuja valuvikoja on yritetty korjata lähinnä jakamalla tukipaketteja kriisimaille sekä perustamalla Euroopan vakausmekanismi ja pankkiunioni.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka kuuluu euroalueeseen. Suomen olisi järkevää seurata muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ja hypätä hyvän sään aikaan pois uppoavasta laivasta. EMU-maat ovat monin tavoin liian erilaisia, mikä tulee ennen pitkää johtamaan EMU:n hajoamiseen.