Takaisin pääsivulle

11 joulukuu
2013

KK: Etnisten ryhmien tilastointi Suomessa

Jätin tänään (11.12.2013) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen koskien etnisten ryhmien tilastointia Suomessa:

YK:n alaisen järjestön United Nations Economic Commission for Europe (UNECE) suosituksessa vuoden 2010 väestölaskentaa varten todetaan etnisyydestä seuraavaa:

”Maat, joissa on useita etnisiä ryhmiä ja/tai vastikään saapuneita maahanmuuttajavähemmistöjä, voivat halutessaan kerätä tietoja väestön tai väestönosan etnisestä taustasta. Nämä tiedot ovat tärkeitä kulttuurisen monimuotoisuuden ja etnisten ryhmien yhteiskunnallisen aseman ymmärtämiseksi –”

Kaikkiaan 28:ssä UNECE:n jäsenmaassa kerättiin vuonna 2010 tietoa väestön etnisestä taustasta. Vuosien 2010 ja 2011 aikana lähes kaikissa Itä-Euroopan maissa, Britanniassa, Irlannissa sekä Euroopan ulkopuolella Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa kerättiin etnisyystietoja väestölaskennan tai muun valtiollisen tilastoinnin yhteydessä. Kuitenkin 19 kyseisen järjestön jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, jättivät tiedot keräämättä.

Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista. Etnisyyttä koskevien tietojen kerääminen ja julkaiseminen on Suomessa sallittua, mutta virallisia etnisyystilastoja ei ole mahdollista tehdä, koska nykyinen väestötilastointi perustuu rekisteriaineistoihin. Väestötilastoissa on kuitenkin eräitä etnistä taustaa kuvaavia muuttujia, kuten kansallisuus, äidinkieli ja syntymämaa. Näiden lisäksi Tilastokeskus tilastoi myös maamme asukkaita syntyperän mukaan. Tällöin maahanmuuttajataustaiseksi yksilöksi kutsutaan henkilöä, jonka molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Tätä voidaan pitää liian kapeana tilastointimenetelmänä, sillä maahanmuuttajataustaisen väestön faktuaalisen koon määrittely edellyttäisi, että myös Suomessa syntyneet ja oleskelevat kantaväestöön kuulumattomat henkilöt sekä heidän jälkikasvunsa laskettaisiin eri etniseen väestönosaan kuuluvaksi. Tilastoja etnisistä ryhmistä ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä nykyisillä rekisteritiedoilla ja haastattelututkimuksilla.

Suomen viimeisin etnistä taustaa kuvaava virallinen tilastointi löytyy vuodelta 1970, vaikka monissa muissa maissa on saatavissa tuoreita väestölaskentoihin pohjautuvia tietoja. Tuolloin, neljäkymmentä vuotta sitten, Suomessa kerättiin tiedot romaneista, saamelaisista ja ruotsinkielisestä väestöstä. Vuonna 1970 käytettiin ensimmäistä kertaa henkilötunnusta väestölaskennassa, jonka avulla voitiin yhdistää väestörekisterin tietoja romanien henkilötunnuksiin. Romaniväestöstä on voitu tehdä vain suuntaa antavia arvioita vuoden 1970 väestölaskennan jälkeen. Nykyisin heidän määrän arvioidaan olevan 10 000-12 000. Romanien tilastointi ei onnistu kielitiedon avulla, koska lähes kaikki romanit ovat väestörekisterissä suomen- tai ruotsinkielisiä. Vuoden 1970 väestölaskennassa saamelaisalueella asuvia saamelaisia koskevat tiedot kerättiin haastattelemalla. Laskennassa saamelaisiksi hyväksyttiin henkilö, jonka ensiksi oppima tai jonka vanhempien tai isovanhempien ensiksi oppima kieli oli saame. Lisäksi saamelaisena pidettiin henkilöä, joka ”yleisen käsityksen mukaan” on saamelainen, vaikka edellä mainitut kriteerit eivät toteutuisikaan. Saamelaisia laskettiin olevan vuonna 1970 yhteensä 3 936. Vuoden 2012 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 1 900. Tilastoista löytyi heidän lisäksi myös 880 sellaista henkilöä, joiden kieli ei ole saame, mutta joiden isä tai äiti on saamenkielinen. Tilastot ruotsinkielisestä väestöstä tehdään muiden tilastojulkistusten yhteydessä. Sen sijaan Suomen muslimi- ja juutalaisväestöstä ei ole olemassa tarkkoja virallisia tilastoja.

Kansainvälisessä väestölaskentasuosituksessa etnisyyden katsotaan perustuvan etnisen ryhmän omaan käsitykseen historiallisesta ja alueellisesta tai valtiollisesta alkuperästä. Etnisyys ilmenee ihmisen samastumisena tiettyyn ihmisryhmään ja erottautumisena muista ryhmistä. Samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla. Etnisiä ryhmiä määrittelevinä kriteereinä pidetään muun muassa alkuperää, kulttuuria, tapoja, uskontoa, kieltä, etnistä ryhmäidentiteettiä ja ryhmäinteraktiota sekä rotua tai fyysisiä erityispiirteitä. Joissakin maissa otetaan etnisyyttä määriteltäessä huomioon erityisesti väestön fyysiset piirteet kuten ihonväri, kun halutaan luokitella ”näkyvät vähemmistöt”. Onkin tärkeää, ettei etnisyyskäsitettä sekoiteta kansalaisuuteen, syntymämaahan tai kansallisuuteen etnisyyttä kuvattaessa.

Isossa-Britanniassa etniset ryhmät määritellään rodun ja osittain kansalaisuuden perusteella. Laskennassa on mahdollista valita useita kansallisia identiteettejä ja etnisiä ryhmiä. Kansallisen identiteetin tilastoinnissa henkilö voi valita Englannin, Walesin, Skotlannin, Pohjois-Irlannin ja brittiläisen identiteetin. Yhdysvallat keräsi vuoden 2012 väestölaskennassa tiedot rodusta (race) sekä espanjalaisesta tai latinalaisesta taustasta (Hispanic or Latino origin). Virossa vuonna 2011 suoritetussa väestölaskennassa kysyttiin tiedot lomakkeella, joka oli mahdollista täyttää myös internetissä. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeää, että valmiiden vaihtoehtojen lisäksi vastauslomakkeista löytyisi avovastausmahdollisuus, johon henkilö voisi ilmoittaa myös oman käsityksensä etnisyydestään.

Maahanmuuton lisääntyessä etnisyys on noussut ajankohtaiseksi ja oleelliseksi asiaksi myös Suomessa. Tämä on näkynyt erityisesti integraatioon ja assimilaatioon liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun sekä etnisiin ryhmiin kohdistettujen kotouttamis- ja sopeutustoimenpiteiden yhteydessä. Erilaisten tutkijoiden mukaan kansainvälistyminen lisää etnisyystiedon tarvetta suomalaisessa yhteiskunnassa, eikä jatkossa ole yhdentekevää, millaisia muuttujia ja luokituksia tilastoissa käytetään. Etnisyyden tutkijat ovat tuoneet esille, että Suomen olisi hyvä ottaa mallia esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa väestölaskentojen lisäksi tehdään määrävälein laaja otantatutkimus American Survey. Riittävän suuri otanta tekisi Suomessakin mahdolliseksi tuottaa ja prosessoida tietoa myös pienistä väestöryhmistä.

Etnisten ryhmien tunnistaminen antaa mahdollisuuden ottaa paremmin huomioon eri ryhmiin liittyvät asiat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Yleensä tilastoilla pyritään keräämään tietoa etnisten ryhmien alueellisesta sijoittumisesta. Joissakin maissa myös etnisten ryhmien erityisasema tai itsehallinto saattaa olla riippuvainen sen suhteellisesta osuudesta tai koosta. Suomessa olisikin harkittava esimerkiksi viiden vuoden välein suoritettavan väestönlaskennan lanseeraamista, jossa maassamme asuvat eri etniset ryhmät tilastoidaan lukumääränsä mukaisesti etnistä taustaa kuvaavien nimikkeiden avulla. Etnisten ryhmien nimikkeiksi voisivat tulla Britannian väestölaskennallisia käytäntöjä mukaillen esimerkiksi ”suomensuomalainen”, ”suomenruotsalainen”, ”saamelainen”, ”romani”, ”muu eurooppalainen”, ”afrikkalainen”, ”aasialainen”, ”monimuotoinen etninen tausta” ja ”muu etninen tausta”.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Suomessa asuvan väestön etnistä taustaa koskevien tietojen keräämiseksi, jolloin esimerkiksi joka viides vuosi suoritettaisiin väestölaskenta, jossa tilastoidaan eri etnisiin ryhmiin kuuluvien yksilöiden määrä?