Takaisin pääsivulle

08 tammikuu
2013

Burkakielto on kannatettava asia

Helsingin Sanomat uutisoi eilen (7.1.2013) Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan eduskunnassa jättämästä kirjallisesta kysymyksestä koskien kasvot peittävien niqab- ja burkahuivien käyttökieltoa Suomessa. Euroopan maista Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa on voimassa laki, joka kieltää kasvot peittävien niqab- ja burkahuivien käytön julkisilla paikoilla.

Käsittelin aihetta blogissani ensimmäisen kerran vuonna 2009. Kävimme kuitenkin tänään keskustelua aiheesta Facebook-profiilissani, joten ajattelin nostaa teeman uudelleen esille.

Olen perustellut omaa burkakieltoa puoltavaa kantaani sillä, että musliminaisella ei yleensä ole mahdollisuutta itse päättää pukeutumisestaan, vaan hänen pukeutumisestaan päättävät muut, kuten esimerkiksi naisen aviomies tai naisen veli. Nämä musliminaisille sanellut pukeutumisnormit perustuvat vanhakantaiseen islamilais-patriarkaaliseen kulttuuriin, jolla ei pitäisi olla jalansijaa länsimaisessa Suomessa. Näen islamin naisen arvoa alentavana uskontona, josta niqab- ja burkahuivit ovat osoitus. Minua surettaa suuresti nähdä modernissa Suomessa kaduilla kävelemässä hahmoja, jotka on alennettu eräänlaisiksi varjoiksi ihmisistä.

Onko sitten väliä sillä, määrääkö ihmisen pukeutumisesta valtio vai muslimiaviomies? Mielestäni on pienempi paha kieltää valtion toimesta yksi tai kaksi vaateasua kuin pakottaa joku ihminen käyttämään yhtä ja samaa vaateasua lähes koko elämänsä ajan. Tosin tälläkin ensin mainitulla kiellolla puututtaisiin mielestäni ensisijaisesti lähinnä muslimimiehen pyrkimyksiin rajoittaa naisen oikeutta päättää omasta pukeutumisestaan. Niin kutsutut suvaitsevaiset älyköt eivät voi siis vakavin naamoin väittää, että musliminaisen henkilökohtainen toive on pukeutua epämukavaan säkkiin, joka peittää koko kehon.

Saarakkala toi esille kysymyksessään sen, että kasvot peittävän hunnun käytön sallimista ei Euroopassa yleisesti tulkita uskonnonvapauskysymyksenä, koska burkan tai niqabin käytöstä ei erikseen säädetä islamuskoisten pyhissä kirjoituksissa. Näin kielto ei riko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan tai Suomen perustuslain 11 §:n takaamaa ajatuksen-, uskonnon- ja omantunnonvapautta.

Belgiassa huntukieltoa koskevan keskustelun yhteydessä nostettiin esille myös valtion sisäisen turvallisuuden näkökulma. Sen mukaan turvallisuusviranomaisille olisi taattava mahdollisuus tunnistaa ihmiset julkisilla paikoilla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi. Näin tulisi olla myös Suomessa. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ja naamioitumiskielto koskee kuitenkin vain tilanteita, joissa naamioituneen henkilön ilmeisenä tarkoituksena on vahingoittaa muita ihmisiä tai omaisuutta. Tekeekö uskonnollinen naamioituminen sitten mahdottomaksi vahingoittaa muita ihmisiä ja omaisuutta? Entä omaavatko turvallisuusviranomaiset selvännäkökyvyn, jolla tunnistaa tilanteet, joissa naamioituneen henkilön ilmeisenä tarkoituksena on vahingoittaa muita ihmisiä tai omaisuutta? Tanskassa on tullut esiin tapaus, jossa henkilö on paennut vankilasta burkaan pukeutuneena. Vastaavanlaiset tapaukset voivat olla Suomessakin pian mahdollista, jos kasvot peittäviä huntuja ei oteta huomioon rikoslaissamme laittomana naamioitumisena.

Burkakielto julkisilla paikoilla, kuten muun muassa kaduilla, kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa ja terveyskeskuksissa on mielestäni täysin perusteltua. Suomalaisen yhteiskunnan täytyy pystyä tarjoamaan esimerkiksi kaikille lapsille kaapuvapaa lapsuus. Muutenkin sekularisoituneessa suomalaisessa yhteiskunnassa olisi syytä pyrkiä välttämään uskonnollisten symbolien näkymistä julkisilla paikoilla.

Ranskassa huntukieltoa koskevan lain rikkomisesta langetetaan henkilölle 150 euron suuruinen sakko. Miehiä, jotka pakottavat naisen pitämään kyseisiä vaatekappaleita, voi uhata jopa 30 000 euron sakko tai vankeusrangaistus. Tämän lisäksi olisi mielestäni perusteltua miettiä työttömyyskorvausten poistamista sellaisilta henkilöiltä, joiden uskonnollinen tai kulttuurillinen vaatetus estää normaalin työnteon.

Yhteiskunnan asettama kielto antaisi Suomeen muuttoa suunnitteleville selkeän viestin siitä, että maassamme ei suvaita naisen alistamista. Tämä puolestaan voisi vähentää sellaisten henkilöiden muuttoa Suomeen, joiden kotoutuminen olisi todennäköisesti erittäin haasteellista. Jos joku kokee ensisijaiseksi halukseen pakottaa naisensa pukeutumaan tämän arvokkuuden sekä ihmisarvon vievään burkaan- tai niqab-huiviin, on tämän henkilön tehtävä se jossakin muslimimaassa.

Olen sitä mieltä, että yksilönvapaudet ovat vaalimisen arvoinen asia ja että jokaisen tulee lähtökohtaisesti saada itse päättää omasta pukeutumisestaan. Musliminaisille ei tätä vapautta ja oikeutta ole vain samalla tavalla annettu. Burka- ja niqabkielto on selkeä signaali siitä, että Suomessa eletään länsimaalaisiin liberaaleihin normeihin perustuvalla tavalla. Emme voi tässä maassa epäonnistuneen monikulttuurisen ideologian alttarilla uhrata niin keskeistä yhteiskuntamme fundamenttia, kuin miehen ja naisen välistä tasa-arvoa.