Takaisin pääsivulle

15 toukokuu
2018

Aseharrastuksen hankaloittaminen estettävä

Jätin tänään (15.5.2018) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen:

Ampuma-asedirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta

Euroopan unionin ampuma-asedirektiivi annettiin vuonna 2017, ja hallitus on julkistanut vuoden 2018 toukokuussa esityksensä direktiivin kansallista täytäntöönpanoa varten. Lait on tarkoitus saattaa voimaan kuluvan vuoden syyskuussa.

Laillisesti hallussa pidetyt ampuma-aseet eivät ole yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaava ongelma, eikä terrorismia ja rikollisuutta voida torjua laillisten aseiden haltijoiden elämää ja harrastamista kohtuuttomasti hankaloittamalla. Sellaista lainsäädäntöä, jolla vaikeutetaan perusteetta urheiluampujien, reserviläisten, asekeräilijöiden, metsästäjien ja asealan elinkeinonharjoittajien elämää, ei tule hyväksyä.

Suomi on EU:n jäsenenä velvoitettu noudattamaan ampuma-asedirektiiviä, mutta sitä on tulkittava pienimmän haitan periaatteella. Sellaisia kansallisia tiukennuksia ei tule tehdä, jotka eivät ole seurausta suoraan direktiivistä.

Hallituksen esityksessä vanhat aseluvat jatkuvat alkuperäisin ehdoin, mutta uusia säädöksiä sovellettaisiin taannehtivasti kuitenkin niihin lupiin, jotka on myönnetty 12.7.2017 jälkeen. Lakeja tulisi soveltaa vasta uusiin lupiin lain voimaantulon jälkeen. Niin ikään tarpeetonta on, että ”kielletyt”-kategoriaan kuuluvat aseen ja lippaan yhdistelmät siirrettäisiin ”erityisen vaarallisten ampuma-aseiden” kategoriaan, sillä tätäkään direktiivi ei edellytä. Lipasta tule myöskään rinnastaa tykkeihin, sarjatuliaseisiin ja kranaatinheittimiin. Tämä lisää byrokratiaa ja kustannuksia, sillä kyseisenlaiset luvat myöntää poliisihallitus eikä poliisilaitos.

Hallituksen esitysluonnos vaatii, että urheiluperusteista lupaa ”kiellettyyn” yhdistelmään hakevan henkilön tulee olla harrastanut lajia vähintään kahden vuoden ajan, kun direktiivi edellyttää vain vuoden harrastustaustaa. Tämä nostaa kynnyksen harrastuksen aloittamiselle varsin korkealle. Niin ikään, mikäli seurat eivät kyseisenlaisia yhdistelmiä pysty hankkimaan, esitysluonnoksen vaatimus harrastaa lajia ”ampuma-asetyypillä, johon lupaa haetaan”, on kohtuuton.

Aselakia uudistettaessa olisi myös syytä luopua ”taskuasetta” koskevista erityisrajoituksista, sillä mielivaltainen kokorajoitus ei tuo lisäarvoa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta ja keräilyaseille asettavasta ampumakiellosta.

Esityksen 53 a § vaatii kaikkien itselataavaa kertatulta ampuvan aseen haltijoiden toimittavan viiden vuoden välein selvityksen luvan jatkumiseksi. Kyseinen vaatimus on vuodesta 2011 lähtien koskenut yhden käden aseita. Direktiivi ei kuitenkaan edellytä kyseistä ajoittaistarkastelua, mikä käytännössä syö omaisuudensuojaa ja oikeusvarmuutta.

Aselakia uudistaessa tulee turvata nykyisten luvanhaltijoiden oikeudet ja mahdollistaa eri harrastusmuodot myös jatkossa. Lainsäädäntö ei saa perustua ideologiseen asevastaisuuteen tai perusteettomiin uhkakuviin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus korjata EU:n ampuma-asedirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä edellä mainitut epäkohdat?

Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2018
Olli Immonen /ps.