Takaisin pääsivulle

16 heinäkuu
2015

Aito kansallismielisyys vastaan globaalikapitalismi

Kansamme elää tänä päivänä osana globaalikapitalistista maailmanjärjestystä, joka nykymuodossaan sai alkunsa Yhdysvaltojen poliittisen ja taloudellisen ylivallan kasvun myötä toisen maailmansodan jälkeen. Näistä ajoista lähtien Yhdysvallat on pyrkinyt aggressiivisesti vahvistamaan globaalia valta-asemaansa, levittämään kannattamaansa uusliberalismia ja muuttamaan maat toisensa jälkeen isänmaattoman keinottelupääoman vapaiksi laidunmaiksi.

Kaikkialla läntisessä maailmassa vallassa oleva eliitti on tähän päivään tultaessa omaksunut konsensushengessä niin kutsutun uusliberalistisen poliittisen ideologian, jonka seurauksena talous on ottanut ylivallan ihmisten elämässä. Elämme nykyisin maailmassa, jossa kaikkia asioita tarkastellaan vain lyhytkestoisten taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Kaikki muu on sille alisteista. Kansan todellisesta hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja omaleimaisuuden säilyttämisestä on tullut pelkkä kuluerä, josta täytyy taloudellisen kasvun ja taloudellisen kestävyyden nimissä jatkuvasti tinkiä. Kaikki edellä mainittu on johtanut siihen, että nykymaailmassa kansoja ja luontoa riistetään laajemmin ja tehokkaammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.

Eurooppalainen poliittinen kenttä oikeistosta vasemmistoon on rahanhimossaan luovuttanut ensin pikkusormensa ja sen jälkeen koko kätensä kansainväliselle pääomalle. Kosmopoliittiseen ajatteluun taipuvaiset oikeisto- ja vasemmistoindividualistit ovat täysin hylänneet kansalliseen etuun pohjautuvan ajattelun, jossa kansojen ja luonnon monimuotoisuus nähdään perustavaa laatua olevana itseisarvona. Perinteiset puolueet oikeistosta vasemmistoon ovat olleet valmiita myymään kansansa, maansa ja perinteensä hetkellisten taloudellisten pikavoittojen nimissä. Oikeisto ja vasemmisto ovat rajanneet yhteiskunnalliset kysymykset pelkiksi taloudellisiksi ja materialistisiksi.

Poliittiselle oikeistolle, keskustalle ja vasemmistolle kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja kansat vain pelkkiä keinotekoisia konstruktioita. Tämän näkemyksen myötä ne ovat olleet valmiita astumaan globalisaation kelkkaan ja ryhtyneet yhdessä unelmoimaan maailmasta ilman valtioiden välisiä rajoja, jossa eri kansat ja kulttuurit sulautuvat lopulta yhdeksi homogeeniseksi maailmankulttuuriksi. Globalistien mielestä yhteisen maailmankulttuurin luominen tapahtuu käytännössä siten, että ensin eri kansat ja kulttuurit sekoitetaan keskenään eli luodaan niin kutsuttuja monikulttuurisia valtioita. Tämän vaiheen aikana kansat tulevat enenevissä määrin ulkoapäin maahan tunkeutuvien toisten kansojen, kulttuurien, pääomien, tuotteiden ja normien jyräämiksi. Tämän jälkeen, jos kyseiset valtiot ovat erilaisten konfliktien ja sisällissotien jälkeen vielä pystyssä, maailmaan voi syntyä pidemmällä aikavälillä yksi maailmankulttuuri ja -kansa, jonka johdossa toimii globalistinen eliitti. Tällaisessa pienen itsekkään eliitin taloudellisen saalistuksen maailmassa ei luonnollisestikaan olisi sijaa erilaisten kansojen ja kulttuurien perään haikailevalle kansallismieliselle tai valtiokeskeiselle ajattelulle.

Nykyinen globaalikapitalismi ei uhkaa ainoastaan kansallisen tason taloudellista ja poliittista valta-asemaa vaan se rikkoo kaiken vanhan ja häpäisee kaiken pyhänä pidetyn. Se muokkaa uusiksi koko maailmankulttuurin, johon kansalliset ja paikalliset kulttuurit joutuvat pakolla sopeutumaan ja sulautumaan. Globaalikapitalismi uhkaa tuhota kansojen paikalliset elämäntavat, sosiaaliset järjestelmät, moraaliset katsomukset, kulttuuriset arvot, perinteet sekä ideologis-uskonnolliset identiteetit. Se leviää syövän tavoin ja tunkeutuu kaikille kansojen elämän osa-alueille. Muusta poliittisesta kentästä poiketen vain aidot kansallismieliset uskovat edelleen maailmaan, jossa erilaiset kansat ja kulttuurit muodostavat kauniin mosaiikin.

Jotkut yhteiskunnallisen muutoksen perään haikailevista jaksavat edelleen jostain syystä uskoa siihen, että radikaali vasemmistolaisuus tai konservatiivinen oikeistolaisuus voisivat muuttaa kehityksen kansojen kannalta parempaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että internationalistinen vasemmistolaisuus ei halua haastaa saati pysty voittamaan globaalikapitalistista maailmanjärjestystä. Vasemmistolaisuus on kesyyntynyt ja muuttunut pelkäksi globaalikapitalistisen järjestyksen ja kansainvälisen pääoman vasemmaksi siiveksi, joka kyllä saattaa joskus välillä muodon vuoksi kritisoida ahnetta kapitalismia, mutta joka kuitenkin aina lopulta asettuu ruotuunsa ja taipuu tukemaan nykyistä(kin) globaalia järjestelmää. Konservatiivinen oikeistolaisuus ja sen ajama uusliberalismi puolestaan muodostaa koko nykyisen globaalikapitalistisen järjestelmän perustan, joten tästä syystä myöskään siitä ei tule olemaan muutosvoimaksi.

Ainoa voima, joka pystyy vastaamaan globaalikapitalistisen järjestyksen haasteeseen, on aito ja periksiantamaton kansallismielisyys, joka ei suostu toimimaan nykyisen globaalin järjestyksen pelisääntöjen mukaan eikä varsinkaan mistään hinnasta taivu tukemaan sitä. Juuri tämän vuoksi globaalin maailmanjärjestyksen ylläpitäjät kokevatkin nimenomaan kansallismielisyyden eli nationalismin kaikista vaarallisimpana ja pelottavimpana uhkana heidän omille päämäärilleen. Globalistit ovat pyrkineet tekemään kaikkensa kansallismielisen ajattelun demonisoimiseksi ja kitkemiseksi erityisesti kaikkialla läntisessä maailmassa. Tästä syystä kansallismielistenkään ei pidä antaa armoa nykyiselle globaalikapitalismin ja monikultturismin pohjalle rakentuvalle nykyjärjestelmälle ja sitä ylläpitäville tahoille.

 

Olli Immonen
kansanedustaja (ps.), Suomen Sisun puheenjohtaja