Takaisin pääsivulle

13 marraskuu
2014

Äärivasemmiston väkivallan uhkaan puututtava

Jätin tänään (13.11.2014) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen koskien äärivasemmiston aiheuttamaa väkivallan uhkaa Suomessa:

Äärivasemmiston aiheuttama väkivalta ja sen uhka Suomessa

Sisäasiainministeriö julkaisee puolivuosittain tilannekatsauksen niin sanotun väkivaltaisen ekstremismin ilmenemisestä Suomessa, mikä liittyy ministeriön tavoitteeseen ennaltaehkäistä ääriajattelun aiheuttamaa väkivallan uhkaa maassamme. Tilannekatsauksen tarkoituksena on lisätä väkivaltaisen ekstremismin tunnistamista, ja sen lähteenä toimivat Suojelupoliisin tilannekuva, kansallisen yhteistyöverkoston jäsenten havainnot, julkiset lähteet sekä kansainväliset kokemukset. Viimeisin tilannekatsaus julkaistiin viime syyskuussa, joskaan muutoksia tammikuun tilannekatsaukseen nähden ei ollut juurikaan tapahtunut.

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan aatemaailmalla perustellen tapahtuvaa väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista. Raportin mukaan ekstremististä väkivaltaa tai sen uhkaa aiheuttavat Suomessa seuraavat kolme tahoa: äärioikeisto, -vasemmisto ja -islam. Tilannekatsauksessa arvioidaan, ettei terrorismin uhka tällä hetkellä ole Suomessa kovin suuri, mutta mahdollinen. Suojelupoliisin tietojen mukaan esimerkiksi Syyriaan on lähtenyt uskonsotiin jopa kokonaisia perheitä Suomesta. Palatessaan Suomeen he voivat aiheuttaa väkivallan uhkaa myös täällä. Äärioikeiston raportti jakaa puolestaan kolmeen osaan: uuteen äärioikeistoon, joka irtisanoutuu rasistisesta maailmankatsomuksesta, Suomen Vastarintaliikkeeseen sekä paikallisiin skinhead-ryhmittymiin. Äärioikeiston, pääasiassa skinheadien, aiheuttamissa väkivallanteoissa yleensä rikoksen motiivi ei kuitenkaan ole rasistinen ja asianomistajana on kantaväestöön kuuluva henkilö. Rikosten taustalla ei raportin mukaan näytä olevan laajempaa suunnitelmallisuutta, vaan kyse on tilannesidonnaisista, spontaaneista teoista. Tällaiset pahoinpitelyt nähdään raportissa tyypillisinä skinhead-kulttuuriin liittyviä rikoksia. Ekstremismiin liittyviksi rikoksiksi näytetäänkin laskettavan äärioikeiston kohdalla lähinnä rikokset, jotka eivät yhtä selvästi kuin äärivasemmiston kohdalla, liity itse ideologiaan vaan esimerkiksi henkilöiden päihteiden väärinkäytön aiheuttamiin pahoinpitelyihin.

Ekstremistisiä rikoksia on tapahtunut sisäasiainministeriön katselmuksen mukaan viimeisen puolen vuoden aikana muutamia kymmeniä. Näistä kymmenkunta on äärivasemmiston tekemiä rikoksia. Katsauksessa todetaan, että Suomen äärivasemmisto on radikalisoitunut 2000-luvulla. Esimerkkinä äärivasemmiston väkivallasta voidaan mainita viime itsenäisyyspäivänä Tampereella järjestetty mellakka, jossa kohdistettiin väkivaltaa erityisesti poliisiin, poliisiratsuihin sekä omaisuuteen. Vaikka raportin mukaan laajamittainen ja pitkäkestoinen mellakointi on Suomessa vielä toistaiseksi epätodennäköistä, antoi sekä viime itsenäisyyspäivän että vapun mellakat vahvaa viestiä siitä, että mielenilmausten muuttuminen entistä rajummiksi on jo tätä päivää. Mellakoinnin ohella anarkistien toimintaan kuuluu isona osana myös laittomat kadun- ja talonvaltaukset, jotka luovat turvattomuuden tunnetta alueen asukkaille.

Huolestuttavaa äärivasemmiston toiminnassa on hankkiutuminen tarkoituksella tilanteisiin, jossa se niin sanotusti pääsee käyttämään väkivaltaa. Yhtenä esimerkkinä on juuri poliisin tai muun järjestyksenvalvonnan vastustaminen sekä poliittiseen vastapuoleen kohdistuvat vastamielenosoitukset. Internetin keskustelukanavien välityksellä äärivasemmistolla on tapana yllyttää väkivaltaan ja kerätä ihmisiä vastamielenosoituksiin, joihin usein varustaudutaan ”kättä pidemmällä”. Vuoden 2011 aikana äärivasemmiston radikalisoituminen Suomessa oli selvästi nähtävissä useina tuhopolttoina ja vahingontekoja.

Muualla Euroopassa arkipäivää ovat äärivasemmiston erityisesti kansallismielisiin poliitikkoihin kohdistama väkivalta. Esimerkkinä raportissa nostetaan esille niin sanotut antifasistit, joiden todetaan olevan sekä Ruotsissa että Suomessa osin samoja toimijoita kuin äärivasemmistolaisten anarkistien ja radikaalien vaihtoehtoliikkeiden piirissä olevat. Ruotsissa antifasistien väkivalta on kohdistunut uusnatsien ja skinheadien lisäksi myös äärivasemmistolaisen maailmankatsomuksen muiksi ”vihollisiksi” katsomiin henkilöihin, kuten esimerkiksi oikeistolaisiin ja kansallismielisiin poliitikoihin. Esimerkkinä voidaan mainita myös Saksa, jossa äärivasemmisto hyökkäsi elokuussa 2013 Vaihtoehto Saksalle -puolueen vaalitapahtumaan, ja välikohtauksessa loukkaantui useita henkilöitä. Kansallismielisiin poliitikkoihin kohdistuva vaino on jäänyt Suomessa vielä toistaiseksi vasta uhkailun tasolle. Raportissa kuitenkin arvioidaan myös Suomesta löytyvän äärivasemmistolaisia aktivisteja, jotka ovat valmiita laittomaan toimintaan ”äärikansallismielisiksi” ja ”vahvasti maahanmuuttovastaisiksi” profiloituneita henkilöitä vastaan.

Vuonna 2013 Berliinissä äärivasemmisto mellakoi vastustaakseen Euroopan poliisikongressia kivittämällä poliiseja, rikkomalla autojen ikkunoita sekä hajottamalla myös muuta omaisuutta. Vastaavanlaisia esimerkkejä äärivasemmiston toiminnasta löytyy Euroopasta paljon. Koska myös Suomen äärivasemmisto on radikalisoitunut 2000-luvulla, onkin vain ajan kysymys, milloin mellakointi ja muut kyseisen tahon harjoittamat väkivaltaisuudet leimahtavat Ruotsin, Saksan ja lukuisten muiden Euroopan maiden tavoin myös Suomessa.

Äärivasemmiston toimintaa tulee tarkkailla, ja sen laittomuudet ja väkivallanteot on tuomittava samalla tavoin kuin muidenkin ryhmien. Kuitenkin julkisuudessa esimerkiksi jotkut vasemmistopoliitikot ovat jopa antaneet ymmärrystä mellakoinnille ja todenneet hyväksyvänsä yhteiskunnan omaisuuden tuhoamisen. Tällainen väkivallan tai vahingontekojen hyväksyminen päättäjiltä on vastuutonta, ja se voi pahimmassa tapauksessa radikalisoida äärivasemmiston toimintaa Suomessa entisestään. Lukuiset esimerkit muualta Euroopasta osoittavat, mihin äärivasemmiston radikalisoituminen voi pahimmillaan johtaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta äärivasemmiston aiheuttamaa väkivallan uhkaa saadaan ennaltaehkäistyä, eikä toiminta pääse radikalisoitumaan samalla tavoin kuin muualla Euroopassa?

 

Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2014
Olli Immonen /ps